Yö

Vihasin elämääni yöllä ja vain yön ansiosta.
Lupausta hehkuen se yö taas saapui, siveli varjoihinsa taianomaista tuntua. Kehtasi väittää että silloin oli kaikki mahdollista. Mutta se tapasi vinksauttaa syrjälleen kaiken sen mikä päivällä oli hyvää ja oikeilla paikoillaan.
Se pyyhki pois värit, rajoitti ne mustan ja harmaan sävyihin. Käänsi hellän hengityksen kuoleman korinaksi. Kivikovat peitot, vettä valuvat seinät, kivun ja sairauden löyhkä. Valvoin tunnin ja kuvittelin, että kuvittelin kaiken. Kosketin kylmää, niljakasta puolisoani, odotin aamun tuovan hänet takaisin ja siihen oli vielä ikuisuus. Ajankin yö venytti epätoivon mittaiseksi.
Kävelin keittiöön polviin ulottuvassa pimeydessä. Valoja en tohtinut sytyttää, pelkäsin että yö suuttuisi ja viskaisi kasvoilleni jotain vielä pahempaa. Ikkunan takana maailma oli samassa jamassa, ei sekään mitään muuta mahtanut kuin odottaa.
Odotin tunnin ja toisenkin, tunnin puolikastakaan ei kulunut. Join vettä varmaan toisenkin kerran ja muistelin, että se yön jälkeen herätteli elimistöä uuteen päivään. Tapahtuiko niin vaikka uusi päivä ei vielä ollut tullutkaan?
Sitten kusin, kerran ja toisenkin. Yöllä tekemiset kääntyivät yksinkertaisen puolelle.
Istuin, seisoskelin, katsoin ikkunasta ja odotin. Sänkyyn menin vasta kun palelin niin etten pystynyt olemaan paikoillani. Lämmön yö anasti valveilla olevista kehoista.
Palasin makuuhuoneeseen hämärän saattelemana. Se piti käsistä, työnsi selästä, nosti jalan toisen eteen. Upotti siihen polvisyvään pimeyteen.
Makuuhuone kuin eristysselli toisessa (väärässä) ulottuvuudessa: karhea ja kostea peitto, kylmä tyyny, jonkin kauan sitten eläneen haju.
Asetuin siihen paikkaan joka päivällä oli sänkyni ja nyt jotain muuta. Nytkyttelin itseäni parempaan asentoon jota ei ollut olemassakaan. Pysyin siinä kiusallanikin, puolikkaan tunnin ensin, sitten kokonaisen ja maailma katosi. Sain tilalle unen jossa olisin halunnut pysyä. Uni tarjosi parempaa kuin elämä koskaan ja sitten yö kiihdytti. Kiusallaan, arvelen. Koska se pystyi. Hieroi aamun päin naamaani kuin lumipesun ja vei mennessään uneni. Lupasi odottaa kiltisti päivän verran ja olisi sitten mukavammalla tuulella.