Leirielämää

Aamu ottaa ensi kosketuksia autojen kattoihin. Leiri herää hiljalleen. Puoliksi unessa olevat ihmiset kävelevät eteenpäin ilman kykyä havainoida ympäröivää. Jalat tietävät suunnan tiedostamattomuuden pitäessä aivoja otteessaan. Samaan aikaan joukkoon mahtuu niitä ,joiden aistit ovat jo saaneet kosketuksen ympäröivään. Heidät tunnistaa laiskasta pään kääntymisestä. Ero päivällä jatkuvasti päätään käänteleviin hereillä oleviin asukkaisiin on huomattava.

Osa autoista tai paremminkin vaunuista, ryhtyy suunnistamaan porteista ulos. Näille aamu ei ole rauhallisen liikkeelle lähdön aika, vaan mahdollisuus päästä vauhdilla maantielle kohti uutta paikkaa, jossa toistetaan manooverit. Toiset asukeista eivät ole kerenneet heräilemään heidän lähtiessään. Leiripoliisit ovat aloittaneet päivän ensimmäisen kierroksen. He kulkevat uteliaina ympäriinsä, merkiten muistiin näkemänsä. Tätä voi sitten oman auton luona käydä läpi kahvin ääressä. Siitä riittää tekemistä seuraavan kierroksen alkuun. Näillä henkilöillä uteliaisuus menee kaiken muun edelle. Autoista huomaa heidän olevan kokeneempia matkaajia. Yhdessä ovat nähneet monet kesät, talvet ja leirit.

Kello on tuskin kahdeksaa muutamien miesten jo kantaessa tiskivateja keittiöön. Päivän ensimmäinen tiskivuoro on käsillä. Se on myös mahdollisuus päästä jakamaan kuultua sekä nähtyä vaivattomasti. Rouvatkin pysyy tyytyväisinä, kun ollaan touhuamassa jotakin, eikä vain istuskella porukassa kyttäämässä.
Näin leirielämä saavuttaa oman heräämispisteensä. Kutsukaamme hetkeä nollapisteeksi. Se on hetki, jossa rauhallisuus muuttuu vetreähköksi tapahtumien täytteisiksi toimiksi. Ne muuttuvat aamupäivän toiminnoiksi. Ero on ajankohdassa. Aamuvirkut ovat saaneet kamppeet pakattua. On leiriltä poistumisen aika. Tämä ryhmä kuuluu niin sanotusti aamun rauhallisiin kiirehtijöihin. He lähtevät varhain, muttei liian varhain. Silti aikaisin, etteivät kuulu hitaampien lähtijöiden joukkoon. Jokaiselle on oma kategoriansa. Viimeinen ryhmä ovat ne, jotka lähtevät juuri ennen kuin aika on loppumaisillaan. Näille hyvä paikka uudessa leirissä ei ole yhtä tärkeä, kuin aamuvirkuista virkuimmimmilla.

Joki virtaa yli kivien muuttuvaisena, kuitenkaan muuttumatta millään tavoin. Samat vaahtopäät syntyvät tasaisesti samoissa paikoissa. Pysyväisyys tekee lumoavan tunnelman virtauksen luomassa äänimaisemassa. Sekin on muutumaton tasainen ääni. Jossakin välillä Lohi ponnahtaa pinnalle, luoden muuttumattomaan sattumanvaraisuuden. Leiriä ympäröivillä vuorilla pilvet nousevat uhkaavasti kurkistelemaan, kuin lupaa kysyen. Jokin niistä livahtaa yli ja antaa hyvin kevyen kosketuksen taivaan vedestä.
Mökeistä miehet astuvat ulos kantamuksineen. Tulivat eilen illalla, vaikka kapsäkeistä voisi olettaa majoituksen kestäneen viikon. Auto täyttyy laukuista ja heidän aika leirialueella tulee päätökseen. Trangiani antaa merkkejä veden kiehumisesta. Pian saadaan hyvää tuoretta kahvia suoraan suodattimen läpi. Se antaa lisävoimia olla omalla pihalla, auton kupeessa tarkkailemassa tapahtumia. Naapurin auto heiluu samalla tavalla kuin eilen iltasella. Pientä jousien natinaa on kuultavissa.

Varpusetkin ovat nousseet uniltaan. Pyörivät auton keulassa putsaten siihen liiskautuneet ötökät. Erinomainen pikaruokapaikka. Kaikki tarjottimella ilman saalistamisen vaivaa. Ei ihme, että yksilöt näyttävät hyvin ruokituilta. Isoimmat huolet taitavat tulla juuri näistä liikkuvista pikaruokaloista tai petolinnuista. Muuten elämä hymyilee.

Leiri tyhjenee tasaisella virralla. Muistuttaen ämpäriä, jossa on lähes huomaamaton vuoto. Muutama yksittäinen herrasmies jatkaa touhujaan vaununsa luona hiljaisuudessa. Leiri odottaa seuraavaa eläväistä aikaansa aamupäivän kääntyessä keskipäiväksi. Itse ryhdyn miettimään lounasta. Grillaamalla tietenkin, niin näkee uudet asukkaat reaaliajassa.