Tarha-aamu

Kirjoittaja ville
Lukuaika 2 min
28.07.2022

Kuinka monta kertaa minun on sanottava, sanoo äiti jo kolmatta kertaa kolistellessaan kylpyhuoneessa viimeisiä meikkisivalluksia kasvoilleen. Jarno istuu sohvan takana ja odottaa. Pian äiti tulisi ja sanoisi myöhästyvänsä bussista, jos Jarno ei tällä sekunnilla alkaisi pukea välihaalareita. Jarno ei pidä niistä, ne kutittivat ja aina ehtii tulla kuuma ennen kuin oltiin ulkona. Sitten äiti sanoisi, että miksi joka aamu pitää olla tällainen taistelu ja alkaisi pukea Jarnoa, kun tämä tekeytyisi ihan lötköksi ja leikkisi kuollutta koiraa. Välihaalari, päällyshaalari, kengät, lahkeet, kumirenksut, kauluri, pipo ja tumput. Äidin otsalla on hikeä, kun se pukee vielä itsensä, juoksee keittiöön tarkistamaan onko hella päällä, vaikkei tänä aamuna sitä olla edes käytetty ja katsoo vielä kerran, että avaimet ja kännykkä ovat käsilaukussa. Mä kyllä myöhästyn, se sanoo niin kuin aina ja sitten mennään.

Rappukäytävässä on jo valo. Jarnoa harmittaa vähän, kun olisi halunnut itse laittaa valon päälle. Ei se haittaa paljoa, koska hissin nappia hän saa kuitenkin painaa, ulkona ja sisällä. Ensin tyhjää nappia, sitten sitä missä on L-kirjain. Äiti vilkaisee kännykästä kelloa ja henkäisee taas myöhästyvänsä, ja että mennään sit reippaasti jooko. Jarno lupaa ja äiti kiittää ja pörröttää Jarnon pipoa. Sen hanska tuoksuu vähän pesuaineelle ja tupakalle. Alakerrassa hissiin tulee naapurin mummo ja sen pieni koira. Koirakin on vanha ja ryppyinen, eikä mummo ikinä sano mitään, vaikka äiti sitä aina tervehtii. Ei huomentaa, päivää tai iltaa. Ulkona tuoksuu talvi ja hengitys höyryää. Päiväkotiin on tosi lyhyt matka mutta silti tulee vähän kylmä. Jarno haluaisi kysyä pari juttua pihassa olevista lumiukoista, taivaalla olevista tähdistä ja roskakatoksesta jonka ovi on jäänyt auki, mutta äiti sanoisi kuitenkin, ettei tiedä ja että mennääs vähän nopeammin. Se kertoo, että tulee tänään vähän tavallista myöhemmin hakemaan koska on palaveri, ja että mennään sitten suoraan päiväkodista kauppaan. Jarnon isä asuu toisessa kaupungissa tai jossain. Aina välillä se tuo Jarnolle lahjan tai vie hampurilaiselle. Se on ihan kiva.

Päiväkodissa tuoksuu päiväkodilta ja Mikaelin isä auttaa Mikaelia riisumaan haalarin, välihaalarin, kaulurin, pipon ja hanskat. Mikaelia vähän itkettää, kun se ei haluaisi tulla päiväkotiin ja sen isä sanoo, että isän on pakko mennä töihin että saadaan voita leivän päälle. Päiväkodissa on aina voita leivän päällä eikä siellä koskaan kukaan käy töissä. Mikaelin isä sanoo Mikaelille heipat ja toivottaa hyvää päiväkotipäivää. Mikael jää istumaan eteisen lattialle, kun toinen tossu on jotenkin huonosti. Äiti auttaa Jarnoa riisumaan, antaa muiskun ja toivottaa hyvää päiväkotipäivää. Jarno vilkuttaa äidille. Äidillä on tosi kova kiire bussille, se klipsuttaa korkokengissään ovesta ulos. Jarno katselee ikkunasta, kun äiti katoaa päiväkodin aidan taakse. Se unohti taas vilkuttaa.

Mikael on saanut tossun hyvin. Se kysyy että leikitäänkö dinosotilaita. Jarnon mielestä se on hyvä ajatus.

ville

Kirjoittajan muita novelleja

Perse

Kielletty suhde

SUODATA SUODATA