Pakkasaamu

Olio katsoi Mauria syyttävästi ja sanoi selvällä suomen kielellä seuraavat sanat: ”Koska olet vastenmielinen ihminen, tulin hakemaan sinut paikkaan missä sinun tekosi käydään perusteellisesti läpi.” Mauri seisoi jäällä luikertelevan olion vieressä, mutta hypähtikin äkisti muutaman metrin päähän. Siinä, että olio puhui hänelle ei ollut mitään erikoista; niin olivat kaikki elävät, paitsi ihmiset, tehneet hänelle koko hänen elämänsä ajan. Viime aikoina olioiden puhe oli kuitenkin muuttunut sävyltään vaativammaksi, aivan kuin Maurin täytyisi todella tehdä mitä ne käskivät. Niinpä Mauri, vaikka häntä pelotti, heittäytyi olion viereen, suuntasi kasvonsa kohti lonkeroita ja sulki silmänsä. Oikealla avautui sinertävä pakkasmaisema. Oli sellainen pirun kova pakkanen, joka puri, oikeammin ruhjoi, kasvoja.