Keijo puuhaili jotakin liiterissä. Sieltä kuului hihitys. Hän ei enää välittänyt. Jos kerta musta oli valkoista niin antaa mennä pohjamutien kautta. Hän katsoi kattoa kriittisesti. Hän huusi. Hänellä oli täysi oikeus huutaa sydämensä pohjasta. Hän löi polviaan ja tömisteli lattiaa. ”Huora!” Huuto palasi järven takaa. Hän kyllä asettuisi. Se oli väistämätöntä. Isänmaan kunnian tähden. Tuli tehdä lepo.
naulankantaan777@gmail.com En oikein jaksaisi välittää kieliopista, pilkuista, johdonmukaisuuksista ja sellaisista. Haluan nauraa niille. Pilkut edustavat kurinalaista järjestystä ja valhetta että kaikki muka on hyvin. Ajattelun tulos, kaunis paketti ruusuisin nauhoin, se on ansa tai pakopaikka itsetyydytykselle. Ilman ajattelua kaikki olisi paljon paremmin.
SUODATA
