Iltasatu

Otso ja Nalle Pöö olivat käpertyneet mukavasti peiton alle lämpöisessä sängyssään, kun Otson päähän hiipi pelottava ajatus. Oliko sängyn alla mörköjä? Otso kääntyi katsomaan Nalle Pöötä, joka nukkui jo täyttä häkää.
“Onko sängyn alla mörköjä?” Otso kysyi nalleltaan.
Nalle haukotteli, ryömi pois peiton alta ja laskeutui sängyn alle. Pian kuului sellainen pamaus sängyn alta, että koko peti oli vähällä lentää nurin. Otso piiloutui peiton alle, kurkisti sitten sieltä ja näki sängyn alta esiin kaivautuvan karhunsa. Sillä oli kourassaan suuri revolveri, jonka savuttavaan piippuun se puhalsi.
“Oliko siellä mörköjä?” Otso änkytti peiton alta.
“Ei enää”, Nalle Pöö sanoi, pyöräytti revolveriaan ja sujautti sen turkkinsa taskuun. “Nuku vain.”
Nalle Pöö kömpi peittoa nostavan Otson viereen ja nukahti oitis. Otso sen sijaan jäi katselemaan järkyttyneenä makuuhuoneensa kattoa. Hän yritti olla ajattelematta, mitä sängyn alla oli ollut.