sanaton
Viides
Viides aviomies oli se oikea. Se oli oikea siinä määrin kuin tosi pystyi olemaan. Ei se juhlava mies ollut, suusta ei paljoa tullut kuin kurkkuynähdyksiä eikä sängyssäkään hurrattu. Hymisteltiin hissukseen […]
Makaan rannalla. Olen yksin, mutten ole yksinäinen. Aurinko paistaa ylhäältä käsin ja kaikki tuntuu lämpimältä. Tuuli koskettelee paljasta ihoani. Iho on kostea, mutta piakkoin se kuivahtaa. Joku saapuu vierelleni. Tunnen käden puristuvan käteeni hellästi.
Mitä, jos tuntisimme vain hellyyttä.
Lepään suljetuin silmin, en näe mitään ulkoapäin, mutta sisältäni näen kaikki loistavat sateenkaarenvärit. Aurinko tervehtii minua värein.
Mitä, jos ihminen ei näkisi muuta, kuin värejä.
Kuulen, kun puut liikkuvat tuulen mukana. Meren aallot saapuvat rantaan ja vetäytyvät takaisin ulapalle. Kädenpuristaja hengittää rauhallisesti. Naurahtaa.
Avaan suuni pyynnöstä ja saan kylmää mansikkajäätelöä suuhuni. Lämpimät huulet tarttuvat omiini. Pidän silmäni siltikin suljettuna. Mansikasta tulee mieleeni aina lapsuusmuistot. Mummulan pihalla kirmaten, mummun mansikkapusikoissa. Mansikkakakun maku ja tuoksu.
Rakkaus on tällaista..
Värejä, tuoksua, makua, kosketusta, sanoja..
Enkä minä mieltäni pahoita.

Rakkaudella ja kiitollisuudella toivon löytäväni sen, mikä saa sydämeni kukoistamaan ja sieluni riemuitsemaan, koska tässä maailmassa, jossa voin olla mitä tahansa, haluan olla hyvä ihminen.
SUODATA