Yhden käden taputus (bio VIII)

Eräs mies oli ammoin päättänyt kuulla yhden käden taputuksen. Hän oli istunut koko aamupäivän. Sitten koko iltapäivän. Illalla hän kuuli naapurin kaatavan halkoja. Se ei ollut oikea vastaus.

Minäkin päätin kokeilla samaa. Nostin oikean käteni. Vasen jäi taskuun. Odotin. Käsi ei tehnyt mitään. Se vaikutti tyytyväiseltä itseensä.

Kysyin siltä, miksi se ei taputtanut. Käsi ei vastannut. Silloin epäilin kysyneeni väärältä kädeltä.

Metsässä oksa napsahti. Varis lensi tiehensä. Lehti putosi sammaleelle. Yksikään niistä ei näyttänyt yrittävän selittää itseään. Ehkä juuri siksi ne kuulostivat oikeilta.

Seisoin pitkään. Niin pitkään, että unohdin, mitä olin odottamassa. Juuri silloin kuulin jotakin. En tiedä mistä.
”Älä etsi yhden käden taputusta. Se alkaa heti, kun lakkaat laskemasta käsiä.”

Yritin nimetä äänen, mutta se katosi.

Palasin kotiin. Oikea käteni oli edelleen oikea. Vasen oli edelleen vasen. Tästä voidaan päätellä hyvin vähän. Ja ehkä juuri se oli koko asian tarkoitus.