Metsänpohjan oppi (bio VII)

Kumarruin tutkimaan metsänpohjaa. Se ei näyttänyt tarvitsevan tutkimustani.

Sammal kasvoi kivellä. Hyvin hitaasti. Niin hitaasti, että epäilin sen nukkuvan. Seuraavana vuonna huomasin olleeni väärässä.

Metsänpohjassa makasi käpy. Sen vieressä toinen käpy. Ne eivät keskustelleet. Silti ne näyttivät kuuluvan samaan asiaan.

Nostin kepin maasta. Maa jäi sen alle. Laitoin kepin takaisin. Maa vaikutti tyytyväiseltä järjestelyyn.

Juuret kulkivat näkymättömissä. En nähnyt niitä. Juuri siksi uskoin niiden olevan olemassa. Ihmiset uskovat usein päinvastaisella tavalla.

Pieni muurahainen kantoi jotakin itseään suurempaa. Se ei näyttänyt pitävän sitä ihmeenä. Minä pidin. Tästä huomaa, että ihmeet riippuvat katselijasta.

Poistuin metsästä hitaasti. Metsänpohja jäi paikalleen. Se oli siinä paljon taitavampi kuin minä.