Rajaton liike (bio IX)

Halusin nähdä, missä maailma loppuu. Lähdin kävelemään.

Metsä loppui. Pelto alkoi. Pelto loppui. Tie alkoi. Tie loppui. Toinen tie alkoi. Tästä huomasin, että loppuja on paljon. Rajaa en kuitenkaan löytänyt.

Pysähdyin kysymään taivaalta, missä se päättyy. Taivas ei näyttänyt tietävän. Tai sitten se ei pitänyt kysymystä tärkeänä.

Pilvi kulki ylitseni. Hetken ajan luulin sen seuraavan minua. Sitten se seurasi jotakin muuta. Se oli sille luontevampaa.

Joki virtasi kohti merta. Meri odotti. Kumpikaan ei näyttänyt kiirehtivän.

Ajattelin hengitystäni. Se tuli. Se meni. Sitten se tuli taas. Se muistutti hieman vierasta, joka ei koskaan ilmoita tulostaan mutta saapuu aina ajallaan.

Katsoin käsiäni. Ne päättyivät sormenpäihin. Katsoin varjoani. Se ei päättynyt yhtä helposti.

Kun ilta tuli, lähdin kotiin. Koti oli täsmälleen siellä, mihin olin sen aamulla jättänyt. Olin siitä iloinen.

Kaikki muu oli sillä välin ehtinyt liikkua hieman. Luultavasti minäkin. Tästä ei voi olla aivan varma.

Mutta jos maailma todella liikkuu lakkaamatta, minun ei tarvitse tehdä sitä yksin.