Moneuden kulkue (bio II)

Isäni kerrotiin syttyneen tuleen ennen kuin hän ehti ymmärtää mitään. Kun hän viimein oli ymmärtänyt, tuli oli jo sammunut. Tästä olen päätellyt, että ymmärrys liikkuu hitaammin kuin tuli.

Yritin pitkään ymmärtää itseäni etukäteen. Se ei onnistunut. Olin aina jo tapahtunut.

Elämä haarautuu lakkaamatta. Kerran päätin laskea kaikki mahdolliset elämäni.

Ensimmäinen käveli kadulla. Toinen muisteli kävelevänsä kadulla. Kolmas aikoi kävellä kadulla heti huomenna. Neljäs makasi sohvalla eikä osallistunut asiaan. Laskin neljään ja väsyin. On mahdollista, että elämiäni oli enemmän.

Ruumiini tiesi niistä jotakin.

Hartiat lämpenevät eräiden ihmisten seurassa. Toisten seurassa ne muuttuvat kiviksi. En ole koskaan tavannut hartioitani kysyäkseni niiden mielipidettä.

Rintaan ilmestyy toisinaan raskas esine. Lääkäri ei löydä sitä. Silti se painaa.

Eräänä päivänä kohtasin miehen. Hän sanoi päivää. Vastasin mahdollisesti. Kohtaamisen jälkeen kävelin kotiin hieman vinossa. Tästä voidaan päätellä, että ihmiset siirtävät toisiaan paikasta toiseen myös koskematta.

Elämä muistuttaa kulkuetta. Kukaan ei tiedä, kuka sen järjesti. Yksi kantaa lippua. Toinen kantaa tuolia. Kolmas kantaa jotakin niin näkymätöntä, että hän alkaa itsekin epäillä kantavansa mitään.

Minä kuljen heidän mukanaan. Tai sitten he kulkevat minun mukanani. Asia jäi selvittämättä.