Heräävä keho (bio I)

Heräsin aamulla ja huomasin, että ruumiini oli ehtinyt herätä ennen minua. Se makasi vuoteessa ja hengitti.

Kysyin siltä, kauanko se oli ollut valveilla. Se ei vastannut. Päätin olla häiritsemättä sitä sen enempää.

Vääntäydyin ylös ja jalkapohjat koskettivat lattiaa. Se oli kylmä. Luultavasti se oli ollut kylmä koko yön. Se ei ollut minun syytäni.

Keuhkot vetivät ilmaa sisään. Sitten ne työnsivät sen ulos. Hetken pelkäsin niiden unohtavan järjestyksen, mutta ne muistivat sen paremmin kuin minä.

Sydän teki työtään pimeässä. Sillä on outo ammatti.

Ihmiset sanovat, että ensin tulivat aistit, sitten vaistot ja vasta niiden jälkeen ajatukset. Minä en ollut paikalla.

Ruumiini näyttää tietävän monia asioita kysymättä minulta lupaa. Se tunnistaa kylmän, nälän, kivun ja väsymyksen. Minä saan tiedon vasta vähän myöhemmin. Tästä huomaa, että ruumis ei kerro kaikkea.

Katsoin käsiäni. Ne olivat vanhemmat kuin eilisenä. Vain vähän. Mutta kuitenkin.

Eräänä päivänä ne pehmenevät kokonaan, kuten hedelmät tekevät. En tiedä, pitääkö siitä iloita vai ilmoittaa jollekin terveysviranomaiselle.

Yksinäisyydessä kuulen veren kulkevan suonissani. Se kuulostaa ihmiseltä, joka kantaa vettä ämpärissä pitkän käytävän päässä. Ehkä hän olen minä. Ehkä joku toinen.

Päivä saapui hitaasti. Sitten se oli jo täällä. Huomasin seisovani maan päällä aivan kuin eilisenäkin. Maa ei näyttänyt yllättyneeltä.