Markku ajatteli kohtalaisen isoja naisen rintoja. Hän haluaisi olla naimassa vierasta naista valtavalla intensiteetillä ja rajoja ylittävällä kokeilumielellä. Mutta nyt hän oli täällä ja se tuntui masentavalta, ajan hukalta ja tympeältä. Ei kai nuo kaikki näyttele, esitä jotakin muuta kuin he todella ovat? Markku katsoi Annaa ja jäi jotenkin masentuneen lyötynä tuijottamaan eteensä jalkoihin kuin alistuen varman kuolemansa edessä.
Kun puheet oli kuultu ja kahvit juotu, oli Markun olo hiukan parempi, mutta edelleen alavireinen. Ei hän todellakaan ollut kokenut mitään Hengen kosketusta tai salamoiden yliluonnollista rätinää selkäpiissään. Toisaalta, ehkä tilaisuuteen tulo oli estänyt häntä tappamasta itseään. Juuri silloin Anna laski kätensä hänen olkapäälleen ja sanoi: ”Kuule, haluaisin tarjoan sinulle kyydin kotiin”.
SUODATA
