Kosketus

Kosketus viipyy Annan iholla. Käden kosketus, joka saa perhosen siivet havisemaan vatsassa ja nostaa polttavan punan poskille.

Heinäpellolla on kuuma. Auringon paahde sirisee päässä. Anna menee metsän reunaan, nostaa purosta piimäleilin ja juo siitä ahnaasti. Puut suovat hetkeksi varjon, jano helpottaa. Annaa huudetaan ja pitää joutua takaisin. Heinät on saatava korjattua poudan aikana.

Anna palaa takaisin pellolle. Kulkee häntä kohti, hidastaa askeliaan ja katsoo ruskettuneita, jänteviä käsivarsia. Paita on kiedottu pään suojaksi. Pisarat tekevät pieniä noroja kostealle iholle. Mies nostaa heiniä haasiaan ja kohottaa päätään. Katseet kohtaavat hetkeksi.

Anna ei voi kulkea ohi muistamatta kosketusta, joka sai hänet huokaisemaan syvempään kuin koskaan ennen. Kosketusta, jonka hän tuntee vieläkin läikähdyksenä vatsanpohjassa. Hän haluaisi haistaa ja maistaa kuumottavaa tunnetta ihollaan loputtomiin. Kunpa tunne ei katoaisi koskaan.

Tulisi jo yö, viileä armahdus paahtavasta helteestä. Anna on luvannut odottaa.