Aamuaurinko leikitteli veden pinnalla ja tavoitti järviruo´on korrella lepäävän toukan. Toukka oli tehnyt vaarallisen matkan kiiveten ruo’on korrelle ja siinä se nyt kuivatteli itseään. Vähän kerrassaan sen olo alkoi tuntua yhä enemmän epämukavalta. Sillä oli ahdas olo ja se tunsi, että jotain sellaista oli tapahtumassa, mitä se ei aiemman vesielämänsä aikana ollut vielä kokenut.
Toukan nahan sisällä joku pinnisteli saadakseen ojennettua tiukassa mytyssä olevat jäsenensä suoriksi. Lopulta, riittävästi kuivuttuaan, toukan nahka halkesi paljastaen ryppyisen korennon. Nyt oli oltava nopea, että se ei joutuisi vihollisten saaliiksi.
Sudenkorento pumppasi siipensä suoriksi ja lähti neitsytlennolleen toteuttamaan muutaman päivän ajaksi evoluution sille antamaa tehtävää.
Kirjoittelen pieniä tarinoita ja tutkin sukuja. Olen osallistunut muutaman vuoden ajan luovan kirjoittamisen kursseille ja novelliviikonloppuihin. Into kirjoittamiseen on kasvanut koko ajan ja tästä on tullut mieluisa harrastus. Historia sekä kaikenlainen jännitys ja kauhu ovat lempilajejani. Sukututkimusblogini ”Jokaisesta jälki jää” löytyy osoitteesta tarinoitasuvusta.blogspot.com Jokaisesta jälki jää löytyy myös FB:stä ja IG:stä. Ota sivut seurantaan.
SUODATA
