annesvartstrom
Merensiniset korkokengät
Oli mies, joka ei pelännyt mitään. Hän halusi koetella henkensä ja ruumiinsa voimia, ylittää rajansa ja saavuttaa voiton. Eräänä aamuna herätessään hän kuulee askelten äänen. Aluksi se on jotain kaukaista, […]
Makaan rannalla. Olen yksin, mutten ole yksinäinen. Aurinko paistaa ylhäältä käsin ja kaikki tuntuu lämpimältä. Tuuli koskettelee paljasta ihoani. Iho on kostea, mutta piakkoin se kuivahtaa. Joku saapuu vierelleni. Tunnen käden puristuvan käteeni hellästi.
Mitä, jos tuntisimme vain hellyyttä.
Lepään suljetuin silmin, en näe mitään ulkoapäin, mutta sisältäni näen kaikki loistavat sateenkaarenvärit. Aurinko tervehtii minua värein.
Mitä, jos ihminen ei näkisi muuta, kuin värejä.
Kuulen, kun puut liikkuvat tuulen mukana. Meren aallot saapuvat rantaan ja vetäytyvät takaisin ulapalle. Kädenpuristaja hengittää rauhallisesti. Naurahtaa.
Avaan suuni pyynnöstä ja saan kylmää mansikkajäätelöä suuhuni. Lämpimät huulet tarttuvat omiini. Pidän silmäni siltikin suljettuna. Mansikasta tulee mieleeni aina lapsuusmuistot. Mummulan pihalla kirmaten, mummun mansikkapusikoissa. Mansikkakakun maku ja tuoksu.
Rakkaus on tällaista..
Värejä, tuoksua, makua, kosketusta, sanoja..
Enkä minä mieltäni pahoita.

Rakkaudella ja kiitollisuudella toivon löytäväni sen, mikä saa sydämeni kukoistamaan ja sieluni riemuitsemaan, koska tässä maailmassa, jossa voin olla mitä tahansa, haluan olla hyvä ihminen.
SUODATA