antonolavi
Sukupolvitrauma, osa 251
– Levolle lasken Luojani… – Äiti? – Niin? – Miksi me joka ilta lasketaan Luoja levolle? Siksikö kun se on väsynyt kaikesta luomisesta? – Äläpä mieti turhia. Käyhän nukkumaan jo. […]
Minun polkupyörälläni on hampaat. Ne hymyilevät keltaisena rivinä keulamerkin kohdalla. Poskista niitä on paikattu kullalla.
Olimme matkalla keskustaan. Poljimme Alppipuistossa, kun sen vaihdevaijeri napsahti poikki, eikä samanlaisia enää myydä.
Ostin uuden pyörän. Sen hampaat ovat valkeat kuin talouspaperi. Säästääkseen niitä se juo kahvinsakin lasisella pillillä.
Se sanoo, ettei se tarvitse lokasuojia tai sadeviittaa, koska ei aio lähteä ulos likaisella kelillä.
Lopulta mikään ilma ei ollut sille tarpeeksi hyvä.
Sen hampaat ovat valkaisusta haurastuneet ohuet kuoret. Ne mätänevät ja märkivät pyörävaraston lattialle.

Olen ajanut raitiovaunulla sumuisena aamuna.
SUODATA