Jälleen kerran Tuomo nimittelee ja syyttelee mua pettämisestä, eikö hän huomaa että itse hän pettää mua jatkuvasti ja valehtelee että pussailu serkkunsa entisen vaimon kanssa on ok ja kun hän menee muiden naisten luo yöksi niin ei se kuulemma merkkaa mitään. Tuossa hän taas syyttelee, miten harrastin seksiä baarissa toisen miehen kanssa, vaikka juttelin kouluaikaisen tuttavani kanssa vain – se ei täytä lähellekkään pettämisen kriteeriä. Itse hän syyttelee mua siitä, mitä itse on tehnyt.
Vihdoin hän lopetti huutamisen ja meni olohuoneeseen telkkaria katsomaan, alan siis pesemään hampaita ja valmistautumaan nukkumaan omaan erilliseen huoneeseen ja toivon ettei hän taas yöllä tulisi jonkun turhan asian kanssa käymään makuuhuoneessa, milloin ei löydä sytkäriänsä tai telkkarista on tullut jokin huvittava kohta jota pitää tulla mulle kertoilemaan. Yleensä kyllä kun hän syyttää pettämisestä niin ei hän silloin tule yöllä herättämään, toivottavasti saan nyt nukkua kunnon yöunet.
Kun olen menossa rättiväsyneenä sänkyyn niin yhtäkkiä Tuomo tuleekin raivoissaan makuuhuoneeseen, lukee viestin omasta puhelimestaan:”Sinä saatanan petturi! Olet varattu! Miksi et kertonut että sinulla on naisystävä?!” Tuomo syytteli minua siitä että hänen jokin yhdenillan juttunsa oli saanut selville että Tuomo seurustelee minun kanssani – enhän edes tiedä, kenen kanssa Tuomo on ollut, kun se ei ole kiinnostanut minua moneen vuoteen enää.
Odottelin jonkun aikaa, että Tuomo saa huudettua loppuun ja aloitan:”Enhän mä edes tiedä, kenen kanssa sä oot ollu…”
Tuomo:”Hiljaa huora! Sinä oot sopinu jonku naisen kans mun tietämättä, että mä oon ollu sen kanssa että saat mua syyttää pettämisestä! Mä en sua petä, se oot sinä joka petät mua!”
Vastasin:”Mitä…?”
Samassa nyrkki osui silmään ja kaaduin iskun voimasta, kun kokosin itseäni lattialla niin Tuomo nosti minut rinnuksista ylös ja syytti juonittelemisesta. Yritin päästä irti, mutta Tuomo oli minua 20 cm pidempi, joten en päässyt irti. Sitten Tuomo nakkasi minut seinään ja sen jälkeen potkaisi vatsaan. Sain jotenkin koottua itseni ylös ja tönäisin Tuomoa niin että hän kaatui sängylle, juoksin äkkiä keittiöön, etsin katseella, millä voisin häntä puolustuksekseni lyödä ja ensimmäisenä katseeni osui leipäveitseen, joka oli jostain syystä otettu laatikostosta pois ja laitettu keittiön pöydälle.
Minulla käväisi mielessä:”Eihän Tuomo vain suunnitellut tappavansa minua kun olen unessa?!”
Seuraavaksi katseeni osui paistinpannuun jonka olin unohtanut iltapäivällä pestä, nappasin sen äkkiä käteeni ja piilouduin nurkan taakse keittiön pöydän vierelle, kuulin jo kun Tuomo juoksi makuuhuoneesta keittiötä kohti, Tuomo etsi katseellaan minua tiskipöydän suunnasta ja huitaisin häntä paistinpannulla päähän. Tuomo kaatui tajuttomana lattialle ja juoksin ulos.
Ulkona otin Tuomon autosta avaimet virtalukosta ja nakkasin ne nurmikolle (en kilttinä ihmisenä raaskinut heittää avaimia puroonkaan joka virtasi ihan pihan vieressä), omasta autostani otin avaimet, lukitsin autoni ovet ja otin avaimet mukaan (autoni oli harvinainen ja kallis malli). Sitten lähdin juoksuun, juoksin aluksi kaveripariskunnan pihaan, suunnittelin jo perjantaina, että piiloudun heidän ulkorakennukseen, mutta en ollut 3 iltaa sitten vielä niin tarkasti katsellut ympärilleni, että olisin heti löytänyt hyvän piilopaikan, joten lähdin juoksemaan.
Juoksin aluksi tietä pitkin, mutta kivet sattuivat jalkapohjiin, joten siirryin pientareelle juoksemaan. Kohta kuului auton ääniä ja hyppäsin ojaan – auto meni vain ohitse. Juoksin jonkun aikaa tienpiennarta pitkin ja kohta kaikui pimeydestä:”Saatanan ämmä!!! Missä sä oot?! Saat syytteen mun pahoinpitelystä!” Kohta kuului taas auton ääni, joku kääntyi Tuomon pihaan mutkan takana. Tuomo oli pyytänyt siis serkkuansa auttamaan minun etsimisessä. Juoksin isolta hiekkatieltä peltojen välissä kulkevalle peltotielle ja suuntasin metsän rajassa olevaan ojaan piiloon, onneksi pellossa oli vielä korjaamaton viljasato niin pysyttelin hyvin piilossa. Huomasin ajattelevani:”Toivottavasti Tuomo ja Tiina eivät tule kävellen etsimään minua!” Kohta huomasin valokeilan menevän ylitseni, Tuomo siivilöi taskulampulla molemmat pellot läpi. Sitten valo sammui ja Tuomo sanoi:”Ei se täälä enää oo, jatketaan matkaa.” Tiina kuului kysyvän:”Miten se Noora nyt niin meni tekemään?” Tuomo:”En tiedä, ole hiljaa ja keskityä sinä vain ajamiseen!” Sitten Tiina ja Tuomo lähtivät. Huokaisin helpotuksesta, onneksi he eivät viitsineet lähteä kävelemään peltotietä pitkin minua etsimään, olisin ollut tässä aivan näkyvillä! Säikähdin ajatustakin että oli lähellä etteivät he löytäneet mua! Sitten ajattelin:”Kylläpä Tuomo puhuu Tiinallekki rumaan sävyyn! Eikö Tiina tosiaan huomaa Tuomossa mitään vikaa?!”
Jatkoin kävellen matkaa kohti maantietä, johon oli vielä noin 2 kilometriä. Välillä kävelin ojassa välillä nousin ojasta metsään, metsässä pisteli inhottavasti jalkapohjia paitsi kun löysin paikan, jossa oli sammalta, se tuntui kivalta jalkapohjissa. Kahden pienen metsikön välissä oli pieni hiekkatie joka oli helppo ylittää – siellä ei kulkenut paljon ihmisiä ja tie oli tallautunut tasaiseksi. Metsikköjen jälkeen pääsin pellolle, kävelin keskellä viljapeltoa ja huomasin itsekseni pyytäväni maanviljelijöiltä anteeksi kun kävelin heidän pellollaan. Välillä meni auto ohi ja kyykistyin keskelle peltoa. 500 metrin peltojen tarpomisen jälkeen tuli jälleen ihmisasutusta joka oli ihan maantien vieressä. Hyppäsin pellolta ojaan ja ojasta kiipesin tielle, koska talojen takaa ei vain päässyt maantien varrella olevalle pienelle asfaltoidulle tielle. Jälleen kuului auto tulevan isoa hiekkatietä pitkin ja hyppäsin takaisin ojaan. Auto huristeli täyttä vauhtia ohitse hidastamatta, kivet lentelivät päähäni. Nousin takaisin hiekkatielle ja juoksin nopeasti 50 metrin matkan pienelle asfaltoidulle tielle vaikka jalkapohjiin sattui, mutta kun olin näkyvillä ja katuvaloissa paloi valo niin äkkiä piti päästä pois hiekkatieltä.
Lopulta pääsin asfaltoidulle pikkutielle, asfaltti tuntui vieläkin näin yöllä lämpimältä helteisen päivän jälkeen. Päätin, että kävelen asfaltilla niin paljon kuin mahdollista ja jos kuuluu auton ääni niin hyppään tieltä pois ja maastoudun metsään piiloon. Suunnittelin, että 5 kilometrin päästä kun alkaisi järven jälkeen joki, niin seuraisin sitä aina taajamaan saakka 25 kilometrin päähän. Sanoin ääneen:”Näin teen!”
Yhtäkkiä kuului maantieltä ääni:”Onko sulla kaikki kunnossa?” Säpsähdin, en tullut ajatelleeksi muita ohikulkijoita! Suustani livahti:”Pakenen vain miestäni kun pahoinpiteli mut!” Ohikulkija:”Mihin sä oot menossa? Mä voin antaa kyydin!” Vastasin:”En tiedä itsekkään, minne oon menossa! Kaikki mun ystävät ja sukulaiset on Tuomon puolella!” Ohikulkija:”Tuomo? Sun mies?” Vastasin:”Kyllä!” Ohikulkija:”Tule tänne tien viereen juttelemaan, ettei tarvitse huutaa.” Vastasin:”Anteeksi, mutta en luota vieraisiin ihmisiin, minä kävelen mieluummin.” Sitten huomasin, kun juuri kääntymältäni hiekkatieltä kääntyi auto pikkutielle jossa olin, se kiihdytti kovaa vauhtia minua kohti, juoksin äkkiä ohikulkijan autoon ja huusin:”Nyt lähdetään ja nopeasti! Aja Hämeenlinnan kautta, siellä Tuomo ei osaa ajaa!” Ohikulkija:”Ei edes yöllä?” Vastasin:”Ei edes yöllä.”
Tuomo ajeli kaikessa rauhassa monta kilometriä ja minä vilkuilin taustapeilistä kokoajan, onko Tuomo vielä perässä, me ajeltiin peräkkäin Hämeenlinnaan vievään tienristeykseen saakka, kunnes Tuomo kääntyi takaisin. Sitten huokaisin helpotuksesta:”Nyt voit kääntyä takaisin ja viedä mut tuohon Lammin keskustaan, etsin sieltä jonkun talon josta pyydän apuja.” Ohikulkija:”Itseasiassa asun tällä suunnalla, enkä viitsi kääntyä takaisin.” Kysyin hämilläni:”Asutko sinä…” Ohikulkija:”Ei, en asu Hämeenlinnassa, asun Iittalassa.” Tuumasin:”Lasitehdas?” Ohikulkija naurahti ja vastasi:”Kyllä, sielläpäin.” Kun pelko ja jännitys hieman laantuivat niin esittelin itseni:”Minun nimeni on muuten Noora.” Ohikulkija ojensi oikean kätensä, kätteli ja sanoi:”Pekka.” Sanoin Pekalle, että oon hirveän väsynyt ja nukahdin joksikin aikaa etupenkille.
Kun heräilin niin Pekka juuri kaarsi kotipihaansa, hän sanoi että hänen siskonsa on vastassa ja pyysi odottamaan autossa. He juttelivat pitkältä tuntuvan ajan kiivaasti ja pian Pekan sisko tuli ja avasi apukuskin puolimmaisen oven ja saarnasi:”Jos sinä olet taas niitä naisia, jotka käyttää Pekan hyvyyttä hyväkseen niin saat vastata siitä mulle! Mitä sulle on tapahtunut? Missä sun vaatteet on?!” Sitten vasta huomasin, mitä minulla oli yllä vain yöpaita! Huomasin ajattelevani:”Ilmankos jalkoihin sattui kävellä hiekkatiellä ja sammal tuntui niin hyvältä jalkapohjissa ja asfaltti tuntui niin lämpimältä jalkapohjissa, minulla on vain yöpaita päällä…” Pekan siskon viha muuttui huolenpidoksi, hän esitteli itsensä Sannaksi ja saatteli mut sisälle, Sanna alkoi ahertamaan voileipiä ja teetä iltapalaksi hänelle ja mulle. Pekalle hän leikkisästi sanoi kun Pekkakin meinasi ottaa tarjottimesta myös leivän:”Sinä osaat ihan itsekin tehdä itsellesi leivät, nämä on meille.” Illan järkytyksestä huolimatta naurahdin sisarusten sanailulle ja Sanna tuumasi:”Hyvä, sain sut jo naurahtamaan.”
Kun sain iltapalan syötyä niin kysyin, voinko mennä suihkuun? Valitin että joka paikkaa särkee ja olen likainen. Sanna sanoi, että tulee mukaan suihkuun ja katsoo kaikki vammat ja mustelmat mitä minulla on, kuvaa ne ja huomenna mennään terveyskeskukseen. Ihmetellen katselin Sannan asiantuntevaa puhetta ja touhuilua. Sanna vastasi, kuin olisi nähnyt ihmettelevän katseeni:”Olen sairaanhoitaja, tiedän miten pitää toimia tällaisissa tilanteissa.” Kun Sanna oli saanut vammat kuvattua ja tutkittua sekä olin saanut peseydyttyä niin Sanna näytti, missä on vierashuone.
Kun pääsin vierashuoneeseen niin siellä oli jo peti valmiina, mietin itsekseni:”Onko heillä aina vierashuoneessa peti valmiiksi pedattuna?”
Kohta Sanna tuli peiton ja tyynyn kanssa vierashuoneeseen, huomasi valmiin pedin ja tuumasi:”Ai, Pekka onkin jo laittanu sulle pedin valmiiksi.”
Katsoin Sannaa ihmetellen suu auki ja ajattelin itsekseni:”Mies on pedannut pedin?! Miten se on mahdollista?!”
Sanna naurahti ilmeelleni:”Mä arvasin, että sulle on ihme että mies tekee jotain tämmöistä. Oma miehesi taitaa olla väkivaltainen, mustasukkainen, omistushaluinen, odottaa sinun tekevän kaiken ja on eristänyt sukulaisista ja ystävistäsi?”
Vastasin:”Kyllä.”
Sanna:”Hän on narsisti.”
Seuraavana aamuna menimme terveyskeskukseen, menimme Sannan pukuhuoneen kautta koska Sannalla oli työvuoro, lääkäri tutki Sannan ottamia valokuvia, mun mustelmia ja muita vammoja ja totesi:”Kyllä tästä rikosilmoitus tehdään.”
Vastasin:”Miten se voi olla rikos, kun Tuomo vaan luuli että olin sanonu toiselle naiselle että käskin näytellä hänen seksikumppaniaan?”
Lääkäri:”Pahoinpitely on rikos.”
Kysyin:”Mitä?! Onko?!”
Asia eteni rikostutkintaan ja Tuomo sai pahoinpitelystä tuntuvat sakot ja vankeutta mm. vapauden riistosta joka tutkinnassa ilmeni kun olin aiemminkin yrittänyt paeta suhteesta, mutta Tuomo otti minut aina takaisin. Itsekin sain pahoinpitelystä sakkoja, kun olin lyönyt paistinpannulla Tuomoa päähän, se oli hätävarjelun liioittelua.
Nykyään asun myös Iittalassa, Sanna ja Pekka ovat parhaat kaverini.
SUODATA
