Simson

Kirjoittaja antonolavi
Lukuaika 1 min
17.08.2023

Olisin voinut kirjoittaa vertaisarvioitavan tutkielman hänen hiuksistaan. Niissä oli miehistä lujuutta ja tanssijattaren taipuisuutta, sarastuksen lumoa ja auringonlaskun aistillisuutta. Sivusilmällä vilkaisten hänen tukkaansa erehtyi luulemaan mustaksi, mutta haroessaan hän paljasti kerroksittain asettuvan ruskean sävyjen runsaudensarven pähkinänkuoresta tummaan suklaaseen.

Hänen hiuksiinsa minä rakastuin.

Hänen hiustensa tähden katsoin itselleni paikan hänen takaansa läpi koko seminaarin. Kuinka kauniit voivatkaan miehen hiukset olla; sen semman aikana opiskelin enemmän maskuliinista hiustiedettä kuin käsitteellisen kirjallisuuden metodeja.

Seurustellessamme rakkainta ajanvietettäni oli silittää hänen niskatukkaansa, joka oli paksua ja pehmeää kuin villa, mutta hiusten latvat kärjistyivät koviksi harjaksiksi. Tapasin melkein eroottista nautintoa tuntien upottaa sormeni suortuvien mereen, joka kävi aaltoina yli viiden delfiinin, jotka uivat niskakuopasta päälaelle.

Usein ihoa vasten painuvat tuuheat latvat saivat hänen niskansa hikoamaan; silloin hiusten karkeat kärjet kostuivat, ja niiden sävy muuttui tummemmaksi. Sormien välissä kosteat hiustupsut tuntuivat kuin hienoilta siveltimiltä.

Aivan varoittamatta hän oli sinä päivänä käynyt parturissa. Poissa olivat nyt hyväilevän pehmeät siveltimenkärjet, laonneina likaiselle linoleumlattialle. Katkaistu oli kurkut kauniilta kiharoilta. Suortuvat sulaneet suoriksi.

Rinnassani raukesi roihu.

Mitään ymmärtämättä hän katsoi sammuneisiin silmiini aivan liian paljaan otsansa alta. Sen pituinen se; jätin jälkeeni vain mykät hyvästit.

antonolavi

Tykkään kirjoittaa asioista joista en mitään tiedä. Ystäväni Daniil Harms lainasi kuvaansa.

SUODATA SUODATA