sanaton
Viides
Viides aviomies oli se oikea. Se oli oikea siinä määrin kuin tosi pystyi olemaan. Ei se juhlava mies ollut, suusta ei paljoa tullut kuin kurkkuynähdyksiä eikä sängyssäkään hurrattu. Hymisteltiin hissukseen […]
Aatu huijaa töistä tauon pussaillakseen Mikan kanssa. Se on jokaisen riskin arvoista, koska voi taivas, miten ihanat huulet Mikalla on, niin taitavat ja viekoittelevat. Aatu rikkoisi oman suunsa niihin ilomielin.
He puuskuttavat posket punaisina ja hymyilevät silmät säihkyen toisilleen. Mika sormeilee Aatun vaaleita kiharoita ja tutkailee suullaan kaulan herkkiä kohtia. Pidättäytyminen on urotöistä suurin.
”En mä voi mennä palvelee ketään stondiksen kaa, Mika pieni”, Aatu naureskelee, kun työntää toista kauemmas itsestään.
”Palvele mua”, Mika ehdottaa riettaasti, mutta pysyy aloillaan, kun Aatu nostaa kätensä.
”Kolmen tunnin päästä, kulta”, Aatu lupaa ja iskee silmää. ”Sitten mua ei pidättele mikään mahti tässä maailmassa.”

Luotan lempeyteen ja rehellisyyteen.
SUODATA