Osa jotakin

Makaan ei-missään. Sitten yht’äkkiä olen osa jotakin, touhuan ja olen pian taas ei-missään. Makaan ei-missään ja ympärilläni on tyhjää. Sitten nuo kuvat ilmaantuvat. Ne vetävät minua sinne ja tänne; ne saavat minut eläväksi. Kun osani on kokonaisuudessa täytetty, palaudun lähtöpisteeseen, makaamaan ei-minkään keskiössä. Miksi ja milloin minua tarvitaan, on minulle mysteeri. Yritän olla ajattelematta sitä liikaa. Haluan vain olla, päristää vähän rintaa ja tömistää maata.