Kosketus

Laupea ilmavirta hyväili Lauran poskea. Se melkein kutitti, sai koko ihon mukavasti säkenöimään. Voi kuinka hän olisi halunnut huutaa hyvää oloaan julki… mutta se olisi ollut sopimatonta, tällaisessa irtirevityssä maailmassa, missä kipu huutaa tuskaa eikä armo anna suuta totuudelle. Silti tuuli tuntui hyvältä, se muistutti Luojan olemassa olosta, paikasta missä ei enää ole itkua eikä parkua vaan säkenöivää iloa ja totuutta.