Lopullinen vapaus tai ei sittenkään

Kirjoittaja semminki
Lukuaika 1 min
05.06.2025

Varttuneella Irjallakaan ei koskaan olisi toista mahdollisuutta juoda pontikkaa sillä intensiteetillä kuin oma liha vaati eli kuolemaan asti. Toisen olion olemassa olo ja osuminen ajan saman liikeradan leikkaukseen oli sitä huolenpitoa mitä Isä taivaasta tarjosi pitäessään kurjan yksilön hengissä sitä tarkoitusta varten mitä hän itse ei ymmärtänyt mutta mistä hän kuitenkin oli vastuussa maallisille instansseille.

Niinpä maljan noustessa huulille oman elämänsä tuhon seppänä vapaus repäisi kaikki kahleet hänestä irti ja nosti kyyneltensekaisen kiitoksen hänen huulilleen – ja odotuksen kaipuun pelastajasta, jonka täytyisi tulla, jotta hän voisi lopettaa yrityksensä olla vapaa oma itsensä.

semminki

naulankantaan777@gmail.com En oikein jaksaisi välittää kieliopista, pilkuista, johdonmukaisuuksista ja sellaisista. Haluan nauraa niille. Pilkut edustavat kurinalaista järjestystä ja valhetta että kaikki muka on hyvin. Ajattelun tulos, kaunis paketti ruusuisin nauhoin, se on ansa tai pakopaikka itsetyydytykselle. Ilman ajattelua kaikki olisi paljon paremmin.

Kirjoittajan muita novelleja

Urologin jälkikirjoitus

Kosketus

SUODATA SUODATA