Lehtopöllö tärisi omenapuun oksalla. Se ei mitenkään enää jaksanut olla eläin. Se halusi olla niin kuin tuo alaston ihminen ikkunassa esittämässä soidintanssiaan naapurin rouvalle. Se halusi myös laajemman äänialan. Se halusi huutaa niin kuin asunto kakkosen tatuoitu toteemi ja miksei myös heitellä arkkupakastinta kuten asunto seiskan Tommi Uolevi Lepistö-Kainulainen. Mutta mihinkään tällaisen lehtopöllö ei kyennyt. Se oli ikään kuin hierarkisesti alemmalla tasolla. Mutta yksi asia lehtopöllöllä oli. Se pystyi levittämään siipensä ja nousemaan ilmaan. Se pystyi lähestymään soidintanssimiestä ja iskemään kyntensä sen oksantynkään.
naulankantaan777@gmail.com En oikein jaksaisi välittää kieliopista, pilkuista, johdonmukaisuuksista ja sellaisista. Haluan nauraa niille. Pilkut edustavat kurinalaista järjestystä ja valhetta että kaikki muka on hyvin. Ajattelun tulos, kaunis paketti ruusuisin nauhoin, se on ansa tai pakopaikka itsetyydytykselle. Ilman ajattelua kaikki olisi paljon paremmin.
SUODATA
