semminki
Flashbackit
Ilpo hakkasi metallista ovea nyrkillä. Tapion päässä meni piuhoja sinne tänne. Kaksi plus kaksi on viisi. Johtaja sanoi: ”Sinun tahtosi otetaan sinulta pois. Meillä on siihen konstit”. Potilas 127 tai […]
Anita riisui vaatteensa, kävi makaamaan patjalle selälleen ja levitti reitensä. Kun Make työntyi sisään, Anita toivotti miehen tervetulleeksi. Se oli Maken ensimmäinen kerta. Tietenkään hän ei ymmärtänyt, että tuossa hetkessä sielut sulautuivat toisiinsa. Hän vain halusi kokeilla millaista on panna kun siihen mahdollisuus koitui. Make oli hämmästynyt, kun mikään kone ei käynnistynyt, mitkään pumput eivät alkaneet jylläämään. Homma meni käsipeliksi. Kuitenkin Makella ja Anitalla oli varsin lystikäs viikonloppu. Vasta lähtiessään Anita oli sanonut, ettei halua enää koskaan tavata Makea. Tietenkin se oli valtava pettymys. Kun Anita sitten oli lähettänyt kirjeen puolen vuoden päästä, Make ei koskaan avannut sitä. Näin kului kolmekymmentä vuotta. Nyt kirje oli Maken edessä. Jostain syystä hän oli hermostunut vaikkei sillä kai mitään väliä enää ole mitä siinä kirjeessä luki. Mutta hän halusi tietää. Ehkä elämä olisi kirjeen sisällön perusteella voinut ajautua parempaan suuntaan. Ja voi veljet, niin totisesti olisi käynyt.
naulankantaan777@gmail.com Olen kai jäänyt jumiin tällaiseen. Että suollan tunteitani näin pihalle. En oikein jaksaisi välittää kieliopista, pilkuista, johdonmukaisuuksista ja sellaisista. Hakkaan vaikka kirjain k:ta paperille jos se auttaa.
SUODATA