En yksinkertaisesti tiedä miksi en avaa korkkia ja ota siitä aimo kulausta. Se olisi kuin äidin lämmin syli, toivotus tervetulleeksi kotiin. Se sanoisi koko kehon ymmärrettävällä selkokielellä, että nyt kaikki on hyvin. En kuitenkaan juo. Olen itsepäinen lapsi. Kyse ei ole uhmaamisesta tai periaatteesta vaan siitä, että näen itseni jotenkin ulkopuolelta käsin ja nautin näkemästäni. Nautin siitä sisäisestä avuttomuudesta, joka on lyönyt leimansa ulkokuoreeni.
Mun juttuni on kirjoittaa näin. Roiskaisen. Saa antaa palautetta: naulankantaan777@gmail.com
SUODATA
