Miisa katsoi sormiaan ja imi niitä. Oli ihanaa vain olla ja elää yhtä hetkeä. Loimaalta oli tullut taas lähetys ja se pitäisi desinfioida. Kurkumapurkkeja laatikkotolkulla. Miisa jäisi kohta eläkkeelle. Hän on sohlannut kurkumoiden kanssa koko elämänsä. Se on ollut kaikenpuolin rikasta aikaa. Ei niitä taitoja koulusta saanut. Piti olla vähän tuuria ja hyvät suhteet. Ja sitten olla aito kiinnostunut kurkuman sisäisestä olemuksesta. Kyllä siinä Kauko-Aasiassakin tuli reissattua. Vieläkin hän muistelee niitä matkoja, etenkin ihon suolaista kosteutta kieltä vasten. Sellaista se elämä on. Enimmikseen kovaa työtä, sitten vastapainoksi nämä, sanotaan nyt, iloittelun hetket.
naulankantaan777@gmail.com En oikein jaksaisi välittää kieliopista, pilkuista, johdonmukaisuuksista ja sellaisista. Haluan nauraa niille. Pilkut edustavat kurinalaista järjestystä ja valhetta että kaikki muka on hyvin. Ajattelun tulos, kaunis paketti ruusuisin nauhoin, se on ansa tai pakopaikka itsetyydytykselle. Ilman ajattelua kaikki olisi paljon paremmin.
SUODATA
