Ilpo hakkasi metallista ovea nyrkillä. Tapion päässä meni piuhoja sinne tänne. Kaksi plus kaksi on viisi. Johtaja sanoi: ”Sinun tahtosi otetaan sinulta pois. Meillä on siihen konstit”. Potilas 127 tai joku sinne päin makasi takapihalla yöpuvussaan, kaivoi sormillaan lumeen kuoppaa, hautaa, tunnelia tai turvapaikkaa. Oli päivä se ja se, vuosi nakki ja muussi. Sinä talvena mummot painoivat kiimoissaan potkulaudalla pitkin järven selkää ja Alanko lauloi radiossa Martti Lutherista ja muovipussista. Minä yritin kovasti etsiä jonkinlaista jalansijaa maailmasta – mitä en vieläkään ole löytänyt. Juoksen yhä karkuun. Mummot lähestyvät vuosi vuodelta. Pelkään, että minut pian revitään kappaleiksi.
naulankantaan777@gmail.com En oikein jaksaisi välittää kieliopista, pilkuista, johdonmukaisuuksista ja sellaisista. Haluan nauraa niille. Pilkut edustavat kurinalaista järjestystä ja valhetta että kaikki muka on hyvin. Ajattelun tulos, kaunis paketti ruusuisin nauhoin, se on ansa tai pakopaikka itsetyydytykselle. Ilman ajattelua kaikki olisi paljon paremmin.
SUODATA
