Ikävä

Kirjoittaja semminki
Lukuaika 1 min
04.12.2025

Vaikka valo heitettiin silmilleni kuin hiekka, en voinut olla näkemättä kauneuttasi, sitä kirkkautta mitä pimeys ei voi pitää otteessaan. Räpyttävin silmin ojentelin käsiäni saadakseni sinusta kiinni. Elin siinä hetken toivossa – kirjaimellisesti – huusin nimeäsi, huusin lujaa. Vieläkin äänet etsivät sinua, vaikka tiedän, että lähdit jo aikaa sitten pois.

semminki

naulankantaan777@gmail.com En oikein jaksaisi välittää kieliopista, pilkuista, johdonmukaisuuksista ja sellaisista. Haluan nauraa niille. Pilkut edustavat kurinalaista järjestystä ja valhetta että kaikki muka on hyvin. Ajattelun tulos, kaunis paketti ruusuisin nauhoin, se on ansa tai pakopaikka itsetyydytykselle. Ilman ajattelua kaikki olisi paljon paremmin.

Kirjoittajan muita novelleja

Urologin jälkikirjoitus

Kosketus

SUODATA SUODATA