Ajatusten keskipiste

Tapio ei enää jaksa tätä teatteria. Eläin hänen sisällään huutaa, kiroaa, tarraa pakaraan ja panee. Ihmisen kuori puhuu kuolleita sanoja. Katso hänen silmiään ja suutaan, hänen hyveellistä kaula-aukkoaan ja taakse ojennettua häpykukkulaansa. Haistathan hänen sanojensa taakse piiloutuneen kiiman? ”Kaksi neljäkymmentä”, ”Saako olla kuittia?”. Tapio kävelee pitkin Ratakatua. Hän haistelee ilmaa. Josko jostakin lehahtaisi märän vitun tuoksu.