Tapio ei enää jaksa tätä teatteria. Eläin hänen sisällään huutaa, kiroaa, tarraa pakaraan ja panee. Ihmisen kuori puhuu kuolleita sanoja. Katso hänen silmiään ja suutaan, hänen hyveellistä kaula-aukkoaan ja taakse ojennettua häpykukkulaansa. Haistathan hänen sanojensa taakse piiloutuneen kiiman? ”Kaksi neljäkymmentä”, ”Saako olla kuittia?”. Tapio kävelee pitkin Ratakatua. Hän haistelee ilmaa. Josko jostakin lehahtaisi märän vitun tuoksu.
naulankantaan777@gmail.com En oikein jaksaisi välittää kieliopista, pilkuista, johdonmukaisuuksista ja sellaisista. Haluan nauraa niille. Pilkut edustavat kurinalaista järjestystä ja valhetta että kaikki muka on hyvin. Ajattelun tulos, kaunis paketti ruusuisin nauhoin, se on ansa tai pakopaikka itsetyydytykselle. Ilman ajattelua kaikki olisi paljon paremmin.
SUODATA
