Jonnekin pois

Kirjoittaja semminki
Lukuaika 1 min
21.01.2025

Istun tässä toimistossa käsi hiiren päällä enkä ajattele mitään. Katseeni on suuntautunut ikkunasta vastapäisen kerrostalon yli harmaalle taivaalle. Ympärilläni on kaikenlaista liikettä, mutta se ei kosketa minua mitenkään. Aivoni kaipaavat samanlaista lepoa kuin edessäni oleva sammunut näyttö.

Olen tyhjä kuori.

Taivas alkaa tummumaan. Puolentoista tunnin kuluttua nousen, sammutan valon ja siirryn toiseen rakennukseen. Siellä asetun patjalle makaamaan, suljen silmäni ja leikin nukkuvani.

Toimiston ulko-ovelle oli tuotu kukkia. Haluan laittaa käden hiiren päälle ja katsoa taivasta.

semminki

naulankantaan777@gmail.com En oikein jaksaisi välittää kieliopista, pilkuista, johdonmukaisuuksista ja sellaisista. Haluan nauraa niille. Pilkut edustavat kurinalaista järjestystä ja valhetta että kaikki muka on hyvin. Ajattelun tulos, kaunis paketti ruusuisin nauhoin, se on ansa tai pakopaikka itsetyydytykselle. Ilman ajattelua kaikki olisi paljon paremmin.

Kirjoittajan muita novelleja

Urologin jälkikirjoitus

Kosketus

SUODATA SUODATA