Lepo

Keijo puuhaili jotakin liiterissä. Sieltä kuului hihitys. Hän ei enää välittänyt. Jos kerta musta oli valkoista niin antaa mennä pohjamutien kautta. Hän katsoi kattoa kriittisesti. Hän huusi. Hänellä oli täysi oikeus huutaa sydämensä pohjasta. Hän löi polviaan ja tömisteli lattiaa. ”Huora!” Huuto palasi järven takaa. Hän kyllä asettuisi. Se oli väistämätöntä. Isänmaan kunnian tähden. Tuli tehdä lepo.