Kokouksessa
Kirjoittaja semminki
Lukuaika 1 min
30.09.2024
Lempo soikoon, hän huusi, katsoi taas samaan suuntaan ja oli nousevinaan – ja nousikin – jääden puolittaiseen asentoon. Siinä rajalla riippumatta siitä mikä oli ympäröivä todellisuus, oli hän kuin kotonaan, ei kenenkään maalla, epämääräisten vastuiden ja tehtävien ristiaallokossa. Toki hän näki kaiken selvästi – ja ymmärsi, eikä hän voinut muuta kuin paljastaa itsensä. Ainoa asia mitä hän pelkäsi, oli nukahtaisiko hän heti uudestaan istuuduttuaan.