Illalla vein auton Juulille. Ajattelin kävellä sieltä kotiin, sauvatkin otin matkaan. Juuli pisti viestiä, että on tekemässä lähtöä ruokakauppaan ja saattaa minut Kauppakeskuksen nurkalle asti. Kun käännyin Pohjolankadulta Savonkadulle, näin hänen jo odottavan ulkona hämärässä, parkkipaikan ja kadun risteyksessä. Edessään siinä seisoi joku toinenkin, mies, odotteli hänkin jotain. Pitkätukkainen, joku vanhempi, ihan tuntematon. Seisoskeli siinä ja odotteli. Alkoi liikehtiä, kun hidastelin kadulla. Jatkoin ajamista eteenpäin ja käänsin auton naapuritalon sisäänkäynnille tehdäkseni onnistumattoman, vajaaksi jäävän u-käännöksen. Tarkoitukseni oli parkkeerata toisen auton perään kadun varteen. Mies oli hidasteluni yllyttämänä samalla siirtynyt Juulin luota lähemmäs sitä naapuripihan tietä. Siinä se nyt väisteli minun u-käännöstäni ja parkkeeraustani. Liikuskeli sitten eteenpäin muka matkaansa jatkaen. Juuli tuli autolle minua vastaan. Mies kääntyikin yllättäen takaisin, ohitti Juulin ja läksi kävelemään kohti Kauppakeskusta. Annoin auton avaimet Juulille ja läksimme kävelemään miehen perään.
Juuli kertoi, että se oli vaan tullut siihen seisoskelemaan. Outo mies, eikä oikein millään asialla. Sanoin, että minusta se oli näyttänyt odottavan jotain. Ihan niinkuin Juulikin. Mutta mitä se siinä alkoi ees taas mennä, kun minä ajoin paikalle. Ihme juippi. Ja häipyi sitten vaan paikalta. Vaikka oli selvästi jotain odottanut. Alkoi kävellä ensin toiseen suuntaan ja sitten yhtäkkiä läksikin toiseen suuntaan. Päättämättömän näköistä. Lähestyttiin jo Kauppakeskuksen ruokakauppojen puoleista sisäänkäyntiä. Juuli halusi hidastella, ettei saada edellä kulkevaa juippia kiinni. Eikä se halunnut sitä yksin seurata kauppaan saakka. Mies oli alkanut muuttua pelottavaksi. Minusta se näytti tavan juipilta, ei mikään kovin nuori. Sanoin, että joku keski-ikäinen nörtti se vaan on. Ja jatkoin, että meillä on töissä sellainen kunnon IT-nörtti, pitkätukka ja silmälasit, soittaa jossain bändissä, hevari tai jotain muuta raskasta. Houkuttelin Juulin saattamaan minut vähän pidemmälle, vaikka se tekikin mutkan hänen kauppareissulleen. Juippi painui kohti ruokakauppojen ovea.
Juttelimme hetken ihan muuta. Niitä ja näitä, enimmäkseen näitä. Kävelimme Kauppakeskuksen rinnalla kulkevaa kävelysiltaa kohti. Keskustelu kääntyi taas juippiin. Juuli ennusti, että juippi lähtee sitä taatusti vielä kotimatkalle seuraamaan. Näki jo mielessään, kuinka se saavuttaa Juulin juuri rappukäytävän ovella ja ehtii ottaa ovesta kiinni, kun Juuli koettaa keretä siitä sisälle. Pyysin Juulia saattamaan minua vielä, aina Kauppakeskuksen toiseen päähän asti Puiston puoleiselle ovelle. Ethän sinä voi minua yksin jättää kulkemaan tuota Kauppakeskuksen seinustaa, juippi tulee vielä ja ensin raiskaa ja sitten nakkaa minut kävelysillan alla kulkevalle Keskuskadulle, pelottelin. Juuli jatkoi saattamistani. Ovella pysähdyimme ja aloin viritellä korvanappejani alkavaa kotimatkaani varten. Nyt se tulee, sanoi Juuli. Juippi tuli Kauppakeskuksen ovesta ja käveli aivan Juulin selän takaa ja suuntasi kohti Puistoa. Seurasin sitä päätä kääntämättä katseellani. Juuli vilkaisi huomattavasti selkeämmin. Ei se huomannut, että sinä sitä katsoit, Juuli sanoi. Ei se huomannutkaan. Huomasikohan se meitä ollenkaan? Juuli autteli minua puhelimeni ja korvanappieni kanssa. Korvista alkoi soida Suomettumisen aika. Puin hanskani ja kömpelöt sauvani ja pyysin Juulia laittamaan puolestani isälle viestiä, että lähden kävelemään. Hyvästeltiin siinä ovella, Juuli meni Kauppakeskukseen, minä aloin kävellä kotiin.
SUODATA
