Kotirakas

Ajattelin todella, että tällä kertaa voisin jäädä.

Asunto vaikutti hyvältä. Erilaiselta kuin edellinen, missä meteli kiusasi ensimmäisestä illasta lähtien. Täällä seinien hiljaisuus tuntui typerryttävältä. Ei muminaa, huminaa, paukkeita, kolkkeita. Edes lattia ei narissut.

Kunnes. Eilen.

Teetä keittäessäni avasin keittiökaapin. Rakas, se henkäisi.

Paiskasin oven kiinni.

Sykerryin sohvalle. Parketti tuntui aaltoilevan, klinkkerit lappovan kohti. Yritin olla näkemättä, miten lattialistat rasahtelivat nurkissa irti.

Illalla makuuhuoneen katonrajassa tapetti repsotti, kuten silloin ensimmäisellä kerralla. En nukkunut; tuijotin repaletta, joka tarmokkaasti hiudutti itseään irti kiviseinästä, alas ja kohti. Lähelle. Rahina yössä kuulosti sanoilta: ihana olla kotona, ihana, ihana

Olisi pitänyt lähteä heti.

Tänä aamuna ulko-ovi kuiskaili omistusasunnosta eikä enää auennut.