Kaupungin kadut olivat mutaiset ja nenä täyttyi lannan hajusta. Yritin seisoa jossain missä en sotkenut itseäni. Rikkailla oli varaa vaihtaa ja ostaa uusia vaatteita, mutta minä en ollut rikas. Odotin kadun kulmassa vähän aikaa ja tarkkailin, kuinka ihmiset ajoivat vaunuilla ohitseni. En löytänyt etsimääni.
Pian näkökenttääni käveli nuori poika, saman ikäinen kuin minä. Hänellä oli punaiset kiharat. Poika hymyili minulle leveästi ja huomasin, että häneltä puuttui etuhammas.
”Moi!” Poika sanoi kirkkaalla äänellä ja vastasin hänen hymyynsä. ”Olen Jamie. Kuka sinä olet?” Hän kysyi innostuneena ja ojensi kätensä.
”Olen Michael”, tokaisin ja heti häntä käteltyä pistin käteni taskuihini. Seisoimme hetken aikaa hiljaisuudessa, kunnes Jamie aukaisi suunsa.
”Mitä teet täällä yksin?” Hän kysyi ja vilkuili ympärillensä. Kysymys pysäytti minut hetkeksi. En tiennyt olisinko voinut kertoa hänelle, että olin taskuvaras aikeissa. Miettisin mitä sanoisin, kunnes vatsani kurni kovaan ääneen.
Tiesin lähistöllä olevan puodin, joka myi jäätelöä halvalla. Vilkaisin Jamieta. ”Haluatko syödä jäätelöä kanssani?” Kysyin hieman epäröiden, sillä tutustuin vasta häneen, mutta en halunnut mennä yksin.
”Joo!” Jamie sanoi melkein huutaen. ”Äiti sanoi, että hampaani putoavat liiasta makean syömisestä. Mutta tiedän, että ne kasvavat takaisin!” Hän virnisti ja lähdimme yhdessä pois kadunkulmasta. On kivaa saada uusi ystävä.
Tunnen oloni ilmapalloksi, joka karkasi taivaalle.
SUODATA
