sanaton
Viides
Viides aviomies oli se oikea. Se oli oikea siinä määrin kuin tosi pystyi olemaan. Ei se juhlava mies ollut, suusta ei paljoa tullut kuin kurkkuynähdyksiä eikä sängyssäkään hurrattu. Hymisteltiin hissukseen […]
“Ota ne, rakas”, Se yritti ja ojensi pillereitä minulle. Vilkaisin lattialle hänen vieressään
olevaa mehua. Se vilkaisi myös. “Mehun kanssa saat nää”, Se sanoi ja nosti lasin
minua kohti ja olin jo kurottamassa lasia kohti, kun Se veti lasia kauemmas. “Pillerit
ensin”, Se sanoi tylysti. Laskin käteni syliini ja Se vain tuijotti minua. “OTA NE”, Se karjaisi ja koska oli niin lähellä, kasvoilleni lensi sylkeä. Ojensin molemmat käteni,
heitin pillerit suuhuni ja kulautin mehun niin nopeasti kurkusta alas, että se jäi
kuristamaan kurkkuuni. Se otti riuhtaisten lasin kädestäni, nousi antamaan suukon
otsalleni ja poistui. Valot sammui, ovi meni kiinni, lukkiutui ja kuulin kaikkoavat askeleet
kellarin rappusissa.
Kaaduin sängylleni ja itkin itseni uneen.
Ja nyt, olen edelleen hengissä. Ainakin vielä. Ei ne pillerit minua tappaneetkaan.
Helvetti.
SUODATA