antonolavi
Tohtori Schrödingerin kissa
Haluan pois! Miksi hyvä isäntäni on sulkenut minut tähän kummalliseen laatikkoon? Minä en ymmärrä, ja minua pelottaa. Täällä on säkkipimeätä ja tunkkaista. Olen huutanut ja huutanut kohta jo tunnin, mutta […]
“Ota ne, rakas”, Se yritti ja ojensi pillereitä minulle. Vilkaisin lattialle hänen vieressään
olevaa mehua. Se vilkaisi myös. “Mehun kanssa saat nää”, Se sanoi ja nosti lasin
minua kohti ja olin jo kurottamassa lasia kohti, kun Se veti lasia kauemmas. “Pillerit
ensin”, Se sanoi tylysti. Laskin käteni syliini ja Se vain tuijotti minua. “OTA NE”, Se karjaisi ja koska oli niin lähellä, kasvoilleni lensi sylkeä. Ojensin molemmat käteni,
heitin pillerit suuhuni ja kulautin mehun niin nopeasti kurkusta alas, että se jäi
kuristamaan kurkkuuni. Se otti riuhtaisten lasin kädestäni, nousi antamaan suukon
otsalleni ja poistui. Valot sammui, ovi meni kiinni, lukkiutui ja kuulin kaikkoavat askeleet
kellarin rappusissa.
Kaaduin sängylleni ja itkin itseni uneen.
Ja nyt, olen edelleen hengissä. Ainakin vielä. Ei ne pillerit minua tappaneetkaan.
Helvetti.
SUODATA