Vain muutaman kahvikupin tähden

Kirjoittaja luovaheppu
Lukuaika 2 min
30.06.2024

Kuolema oli käynyt hakemassa erään rekan alle jääneen kulkukissan moottoritieltä ja nyt hänen teki mieli kahvia. Viikatemies sattui näkemään moottoritien varrella mökin, jonka avonaisesta ikkunasta leijaili kahvin vahva tuoksu. Kuolema alkoi tallustaa tummissa kumisaappaissa ja mustassa sadetakissa kohti mökkiä viikate olallaan. Hän meni avonaiselle ikkunalle ja koputti viikatteen terällä lasia. Mökissä asui muuan Jääskeläisen vanha aviopari, joka vietti juuri hääpäiväänsä. Emmi Jääskeläinen haki juhlavieraille kahvia ikkunan luona olevalta työtasolta ja huomasi Kuoleman koputtamassa ikkunaa. Emmi kiljaisi kauhusta ja juoksi miehensä Asko Jääskeläisen luokse saliin.
“Tuolla ikkunan takana on Kuolema!” Emmi sopersi.
Asko katsoi keittiön ikkunaa ja säpsähti hänkin. Mies kävi noutamassa tuulikaapista haulikkonsa, työnsi piipun ulos avatusta ikkunasta ja osoitti sillä Kuolemaa.
“Anteeksi”, Kuolema sanoi riisuen huppunsa. “Minun tekisi mieli hieman kahvia. Liikenisikö?”
Silloin Asko painoi liipaisinta ja Kuoleman kallo heilahti laukauksen voimasta takin selkäpuolelle. Kuolema nosti kallonsa takaisin paikoilleen. Ikkuna oli nyt suljettu, joten Kuolema taivalsi etuovelle. Se oli lukossa. Talon sisällä juhlavieraat ja isäntäväki olivat piiloutuneet keittiön pöydän alle naulattuaan lautoja ikkunoiden eteen. Kuolema tuli siihen tulokseen että hänen oli mentävä sisään savupiipusta. Kuolema kapusi metallisia tikkaita pitkin katolle, tasapainotteli kattotiilten päällä ja sujahti helposti savupiippuun. Luiseva kun oli. Mutta isäntäväki oli tällä välin tuikannut takankin palamaan joten laskeutuessaan tulisille hiilille Kuolema pölläytti takan liekehtivät sisälmykset ulos. Ne lensivät juhlasalin verhoihin jotka leimahtivat palamaan, sitten syttyi sohva ikkunan edessä ja lopulta koko juhlasali leimusi. Kuolema käveli liekeistä piittaamatta halki tulisen pätsin kohti kahvinkeitintä keittiössä, kaatoi pannusta kuppiin kahvia ja katseli sinne tänne juoksevia ihmisiä joiden vaatteet paloivat. Kukaan ei päässyt ulos koska Asko ei muistanut minne oli piilottanut ulko-oven avaimen lukittuaan sen. Ikkunat taas oli laudattu umpeen. Talon palaneilla raunioilla seisova hiilenmusta herrasväki muistutti hautajaisväkeä. Kuolema siemaili yhä tyytyväisenä kahvia. Juotuaan hän meni väkijoukon luokse.
“Kiitos loistavasta kahvista”, Kuolema lausui tyytyväisenä. “Valitettavasti juhlitte sen verran rajusti, että teidän on tultava minun mukaani.”
Kuolema avasi portin tuonpuoleiseen ja lähti johdattamaan porukkaa sisälle kuolleiden valtakuntaan.

luovaheppu

Pääasiassa fantasiaa eli kansankielellä huuhaata.

Kirjoittajan muita novelleja

Kuolettavaa keskustelua

Iltasatu

SUODATA SUODATA