Museo joka suljetaan pian

Vahtimestari kävelee pitkin museon laattalattioita, jotka tuovat mieleen valtavan shakkilaudan. Museon seinillä on tauluja. Ne voisivat olla kenen tahansa maalaamia koska niissä on perin arkisia tilanteita. Ihmisiä autoissa, kaduilla ja sisällä taloissa. Vahtimestari katselee tauluja ja pudistelee päätään. Totisesti, kauas on keritty noista ajoista. Hän sytyttää lyhdyn tulitikuilla ja varmistaa vielä kerran että kaikki on paikoillaan. Kaikki esineet ,jotka ovat muuten perin arkisia kapineita nekin, ovat siellä missä pitääkin. Ruokailuvälineitä lasivitriinissä, muutama perinteinen ajoneuvo paasikiven päällä ja rannekelloja jotka roikkuvat nauloissa. Niiden alla kullatuissa laatoissa lukee esineiden nimiä, jotka eivät ole menneet ihan oikein. Lusikoita sanotaan latkintatikuiksi, autoja melumasiinoiksi ja rannekelloja tikki-takeiksi. Vahtimestari ryhtyy puhaltamaan kynttilöitä museon pitkiltä käytäviltä. Pimeys valtaa hiljalleen antiikin ajan arkkitehtuuriltaan mieleen tuovan rakennuksen. Astuttuaan ulos museon portista ja seisoessaan pitkien pilareiden varjossa, vahtimestari katsoo museon nimikylttiä kahden pilarin päällä.
“Menneiden aikojen kabinetti.”
Sitten hän vilkaisee edessään, portaiden alapäässä, avautuvaa näkymää. Ilmassa säteilee taikuus. Raunioituneen kaupungin yllä lentelee isoja liskoja. Kaduilla kulkee ihmisiä hevosvaunuilla, joiden puiset pyörät kopsahtelevat mukulakiviä vasten.
“Ajat ovat todellakin muuttuneet”, vahtimestari toteaa.
Sitten hän alkaa laskeutua portaita alas. Vahtimestari viittoo portaiden alapäässä itselleen hevosvaunun, jonka katolle on kiinnitetty kömpelösti keltainen taksi-merkki. Hän nousee vaunujen kyytiin ja antaa merkin kuskille, joka on pukeutunut rähjäiseen silinterihattuun ja tummaan viittaan. Kuski nyökkää poissaolevasti. Hänellä on melko varmasti taskumatti piilossa tuon viitan alla. Sitten vaunut lähtevät liikkeelle. Kyydissä vahtimestari poimii esiin univormunsa povitaskusta kultakellon ja avaa sen. Sen sisällä, kellokoneiston vieressä, on kuva kauniista nuoresta naisesta. Kuvan alla lukee: Bertta vuonna 20XX. Vahtimestari pyyhkäisee kyynelehtiviä silmiään. Hän kuulee edelleen mielessään Bertan avunhuudot silloin kun taikuus palasi ja kaikki muuttui.