Maija virkkasi pitsiliinoja. Niitä oli jo kaikkien pöytien ja piironkien päällä ja pinoittain kaapeissa ja komeroissa. Aina päiväkahvipöydässä Maija virkkasi, iltaisin tv:tä katsellessaan hän virkkasi ja heti herättyään hän virkkasi ainakin vähän. Pertti ajoi autolla ja vieressä Maija virkkasi.
Pertti alkoi huolestua. Virkkaaminen on melko yksitoikkoista liikettä, joten Maijalle saattoi tulla jännetuppitulehdus. Niinpä Pertti, joka oli aikamoinen pellepeloton parhaimmillaan, keksi hankkia osto- ja myyntiliikkeestä vanhan neulekoneen. Hän askarteli sen kanssa autotallissa jonkin aikaa, ja lopulta kone oli muotoutunut täysin automaattiseksi pitsiliinantekokoneeksi. Töpseli seinään vain, ja liinoja alkoi tulla solkenaan.
Kun Maijan ei enää tarvinnut virkata, hän istui päivisin hiljaa kahvipöydässä, iltaisin hiljaa tv:n ääressä, aamulla herättyään sängyn laidalla ja autossa ajatuksiinsa vaipuneena. Autotallissa kone raksutti, ja liinoja putoili siitä kuin isoja, märkiä lumihiutaleita, joihin peittyi ennen pitkää koko talo.
SUODATA
