SUODATAmerjavee
Muodonmuutos
Aamuaurinko leikitteli veden pinnalla ja tavoitti järviruo´on korrella lepäävän toukan. Toukka oli tehnyt vaarallisen matkan kiiveten ruo’on korrelle ja siinä se nyt kuivatteli itseään. Vähän kerrassaan sen olo alkoi tuntua […]
Tuulisen tupakan tarina
Kirjoittaja kaninkoloon
Lukuaika 1 min
29.07.2022
Se oli tupakanmittainen tauko, irtiotto epäselvästä tilanteesta parisuhteessa.
En halunnut puhua. En juuri siinä hetkessä osannut. Sen sijaan pakenin. Halusin kerätä ajatuksiani ja rauhoittua. Lähdin siis tupakalle.
Pyöräilin rantakiville. Oli tuulista. Aallot kohosivat tuulen voimasta, ja vettä pärskyi kauas kiville. Aloin sytyttää tupakkaa. Kolme tikkua se vaati. Lopulta tupakka alkoi palaa ahnaasti, ja minä huomatessani tämän imin savua keuhkoihini yhtä lailla ahnaasti peläten, että tupakan nautinto jäisi liian lyhyeksi.
—
Se jäi lyhyeksi. Tuuli pisti vauhtia palamiseen. Katselin pikkuhiljaa mailleen painautuvaa aurinkoa. Katsoin tuulessa vapaana lentävää lokkia. Kuinka se suunnisti tuulen mukaan. Lokin siipiin otti tuuli, ja se lennähti sen virtauksessa. Mietin, että linnut ja vapaus ovat tämän kesän teemat. Voisinkohan itsekin samalla tavalla lentää vapaana? Oppisinkohan samalla tavalla kuuntelemaan tuulta ja lentämään sen virtauksien mukaan? Osaisinko luottaa siihen, että tuuli kantaa?
Ja mietin, että tässä on silti hyvä. Hyvä hetki keskellä epäselvyyttä. Tuulisen tupakan mittaisella tauolla ehdin ymmärtämään, että vapautta on antaa paitsi itselle, myös toiselle vastauksia. Kohdata vastuunsa.
Tiesin, että meidän tarinamme yhdessä pariskuntana olisi lopussa.
