Olemassaolon välitön turhuus

Janne M. Kolsi

Kirjoittaja Janne M. Kolsi

Lukuaika 1 min

10.12.2021

Kun tunsin kirkkaan valon ensimmäistä kertaa ihoani vasten,
en voinut muuta kuin itkeä – tiesin välittömästi, että tämä ei tule tekemään minua onnelliseksi.
Olen siitä lähtien oleskellut olemassaoloni rajamailla.

Janne M. Kolsi

Minut on kerran yritetty kidnapata ostoskärryin.

Kirjoittajan muita novelleja

Sinä päivänä lensin kukkulalle

Tulla onnelliseksi vain yhdestä kivestä

SUODATA

AIHEET

TEKIJÄT

Sinua saattaa kiinnostaa myös

Veikka Varttiminuutti

Sanankaiset

Let there be light, sanoi Jumala, lausuen samalla ensimmäiset sanat, joista sitten ennen pitkään kehittyi Sanankaisten ja Virkkehisten oudot sukukunnat. Kun valot oli kytketty päälle tähän luomakuntaan, elämän syntyminen ja […]

MaRiA A

Tepsi, 1995

Sano, tykkäätkö Tepsistä vai. Sanat leijailee ylös kuuraiseen ilmaan ja tekee korin. Välkkä on jo loppu, ja tunnit ja kaikki, ja oikeasti pitäisi olla jo kotona äidin kanssa katsomassa Blondi […]

MaRiA A

Mitäs luista

Pekonen pöyhii papereita, kun astun sisään. Pöytä on pahuuksien palatsi, täynnänsä kiireisiä ja korvaamattomia kansioita, jotka Pekonen aina onnistuu hukkaamaan. Aanelosvuoret ja hampurilaiskääreet tanssivat sekamelskassa tulista tangoa ja ylilääkäri nostaa […]

Mysteerinovelli

Yllätä itsesi satunnaisella novellilla

Valinnan vapaus ja valinnan vaikeus. Huoli pois – arvo itsellesi lukukokemus painamalla tästä.