antonolavi
Sukupolvitrauma, osa 251
– Levolle lasken Luojani… – Äiti? – Niin? – Miksi me joka ilta lasketaan Luoja levolle? Siksikö kun se on väsynyt kaikesta luomisesta? – Äläpä mieti turhia. Käyhän nukkumaan jo. […]
Mummo asuu Nummenkylässä matalassa tiilitalossa, jonka hän aikoinaan rakensi ilman lupia. Mummo kuoppaa talon takana maata ja istuttaa alppiruusuja.
– Muistitko ottaa insuliinin, kysyn.
– Pitäisi luumut poimia ja Rausmaa lupasi hakea nuo myrskyssä kaatuneet konkelot, mummo jupisee kädet mullassa.
Kaksi kuukautta myöhemmin sairaanhoitajat kantoivat mummon säkissä ulos.
Talo on alkanut vajota toisesta päädystä.

Olen ajanut raitiovaunulla sumuisena aamuna.
SUODATA