Julkaisutilaisuuden jälkeen

Mitään puhumatta Mihail ojentaa grogilasin vaimolleen. Julia tarttuu siihen tärisevin käsin. Vodka-tonicia läikähtää olohuoneen valkoiselle nukkamatolle. ”Tšort vozmi!” Julia parahtaa. Pisara imeytyy; tahraa ei jää kirkkaasta juomasta. Tärinä on vähitellen siirtynyt kirjailijattaren koko vartaloon, eikä se rauhoitu, vaikka Mihail sulkee vaimonsa syleilyyn. Julia sietää lähentelyä hetken, riuhtaisee sitten itsensä vapaaksi ja siemaisee yhdellä pitkällä huikalla lasinsa tyhjäksi.

Silmät jo sumentuneina Julia kiiruhtaa työhuoneensa turvaan. Massiivipuisen kirjoituspöytänsä ääressä hän antaa kyyneleille periksi. Ne valuvat vuolaina puroina hänen hoikkien poskiensa yli ja tipahtelevat leuan alta pörröisen neulepaidan pehmeyteen. Vaaleaan puseroon muodostuu kellertäviä meikkivoidelaikkuja. Julia repäisee sanomalehdestä sivun ja niistää siihen, vaikka lehti on uusi. Hänen nenänpieliinsä tarttuu painomustetta.

Ovelta kuuluu vaimea koputus, mutta Julia ei reagoi, nojaa vain otsaansa pöydän reunaan, työntää edelleen tärisevät kätensä istuinpehmusteen alle. Siellä ne rauhoittuvat painovoiman pakottavassa ikeessä. Ovelle seisahtuneet askeleet loittonevat.

Vaalea kiharapilvi levittäytyy pöydälle ja peittää katveeseensa Julian seitsemännen romaanin estottoman kansikuvan. Kuusi aikaisempaa nimikettä seisovat paraatipaikallaan kirjoituspöydän yläpuolelle asennetussa seinähyllyssä. Siinä on kokonainen sarja aikansa suosituimman naiskirjailijan teoksia.

Yllättäen Julia kohottautuu istumaan ja nostaa kynän käteensä varovasti, epäröiden, kuin koskisi siihen ensimmäistä kertaa. Hän sivelee hellästi mustekynän muotoa, nuuhkaisee sen tuttua tuoksua ja laskee lepäämään kirjoitusalustalle. Sitten hän avaa kirjoituspöytänsä laatikon, ottaa esiin konseptiarkin; asettelee sen ritualistisen huolellisesti kirjoitusalustansa päälle, yhtä kauaksi molemmista sivuista, lähemmäs ylä- kuin alareunaa.
Hän nojautuu tuolissaan taaksepäin ja katselee asetelmaansa kuivunein silmin.

Julia tarttuu kynään uudelleen. Ei enää niin varovaisesti. Hän kliksauttaa kärjen esille ja päättäväinen ilme kasvoillaan piirtää ensimmäiset merkit. Syntyy sana, lause, virke, kappale, luku; voittaa asteittain romaanien välisen tyhjyyden.