Mutta nyt sinä olet kadonnut part II

Kirjoittaja Anne-Marie Hämärä
Lukuaika 2 min
30.05.2025

Minä mietin sinua usein. Kaikki kyselevät sinun perääsi. Mutta en minä tiedä sinusta mitään, olet vieläkin minulta hukassa.

Olen kirjannut pelisovellukseen päivittäin hymynaamoja siitä, miten päivä on mennyt. En ole ollut onneton kuukausiin. En ole juonut kuukausiin. Tahtoisin sinun tietävän sen. Tahtoisin, että sinullakin menee hyvin.

Jos näkisimme, pelkään, että kommentoisit lihavuuttani. Tai hampaideni väriä. Tai naamani roikkuvuutta. Sinulta saattaisi tulla jotain sellaista kuten: “olit ennen sievä kun hymyilit” tai “näytät ihan emännältä”. Olen käynyt nämä keskustelut pääni sisällä monta kertaa, enkä osaa edes mielikuvituksessani vastata niihin kuin myöntävästi.

Äiti luulee, että olet vankilassa. Sehän myös kyllä luulee, että olen kiinnostunut hänen miehestään, eli omasta isäpuolestani. Mielestäni on itsestäänselvää, etten ole. En ole kiinnostunut yhtään kenestäkään, niin miksi olisin omasta isäpuolestani? Ei käy järkeen. Mutta äiti’s gonna äit.

Olen pyöritellyt vankila-ajatusta päässäni, mutten usko siihen. En keksi syytä, miksi olisit vankilassa. Sinulla vain paloi kuuppa kaikkiin meihin. Olen pettynyt, että kuulun siihen joukkoon.

Minä aion muuten valmistua kandiksi tänä vuonna. Se on ihan realistinen aie. Mitähän suunnitelmia sinulla on? Tarkkailetkohan muuten minun sosiaalista mediaani? Eipä siellä kyllä juuri mitään ole. Ehkä pitäisi laittaa jotain, joka olisi viesti sinulle. Tämä on viesti sinulle.

Säästän tällä hetkellä rahaa matkaan, joka suuntautuu jonnekin päin Saksaa, Ranskaa ja Belgiaa. Oletkohan sinä sittenkin mennyt Saksaan? Siitähän oli paljon puhetta ja mielestäni se oli hieno idea. Ehkä kuitenkin kyrvähdit opiskeluihin, niin kuin Helsingissä.

Olen muuttanut pois Ylioppilaskylän hikikomerosta. Nyt minulla on oma keittiö. Asunto on koko ajan siisti. Minulla on paljon huonekasveja ja ostan itselleni kukkia. Ehkä nelikymppiset ovat sellaisia. Ainakin minä olen. Minkälainen nelikymppinen sinä olet?

Ehkä sinä luet tämän jossain vaiheessa. Sinulla on minun puhelinnumeroni pöllöpostikortissa, ellet ole nakannut sitä horpottiin. Hiien kuuseen, niin kuin emännät tapaavat sanoa. Mutta minäpä en ole emäntä.

Anne-Marie Hämärä

Realiteeteista ei niin väliksi.

SUODATA SUODATA