Silmät kiinni. Kuuntelen. Kätesi tarttuu hanaan, vesi alkaa lorista; napsautat kromisen tapin ylös, ja vesi virtaa ulos suihkupäästä. Putket kohisevat. Yskäiset.
Minä teen samoin. Hana, tappi, suihku. Säädän lämmön. En yskäise – kuuntelen, ja yritän tehdä ne samat asiat samaan aikaan aamulla kello 8.13 kuin sinä alapuolellani. Sinä lattiani alla, minä kattosi yllä.
Tänään peset hiuksesi. Veden ääni muuttaa sävyään, kun pitkät, ruskeat hiuksesi kastuvat. Silloin ne muodostavat putouksen, josta vesi ryöppyää kaakelille raskaammin. Minä olen kalju, mutta voin kuvitella itselleni pitkän, vaalean hevilaulajan kuontalon.
Saippuoitu oikea käteni vaeltaa vartalollani. Sinun ihosi täytyy tuntua samalta, pehmeämmältä vain. Kimmoisalta ja koskemattomalta. En tiedä, käytätkö saippuaa tänään, mutta hississä tuoksut hyvältä, joten päättelen niin. Pesen kehoni sinun laillasi. Olat, kainalot, kaula, rinnat, vatsa, reidet, pakarat, häpy (tässä kohtaa minua aina hävettää sykkeeni kiihtyessä mielikuvasi noustessa silmieni eteen).
Kohina lakkaa hetkeksi. Kohta se palaa vielä toviksi. Luulen, että tässä kohtaa kuivaat pyyhkeellä hiuksesi, levität niihin hoitoainetta, ja saippuoit kasvosi jollakin hienolla ja kalliilla. Säästät vettä. Olet hyvä ihminen, kaunis sielultasikin.
Avaan hanan silmänräpäyksen sinun vanavedessäsi. Sormieni alla oma, karhea ihoni muuttuu sinun sileäksi ja hienoksi hipiäksesi. Kömpelöt, sulottomat jäseneni muuttuvat sinun taipuisiksi käsivarsiksesi ja sääriksesi. Vielä pieni hetki ennen kuin suljet hanan kanssani, tartumme pyyhkeeseen ja kuivaamme itsemme.
Huomiseen, enkelini A 25:ssä.
Tykkään kirjoittaa asioista joista en mitään tiedä. Ystäväni Daniil Harms lainasi kuvaansa.
SUODATA
