Alma kävelee rauhallisin askelin salin etuosaa kohti. Hän huomaa sivusilmällään pitkien penkkirivien täyttyneen ihmisistä, mutta pyrkii pitämään katseensa edessäpäin. Hän pysähtyy suuren valkokankaan kohdalle, jossa lukee isoin kirjaimin: Alman kokemustarina – kuinka selvisin parisuhde väkivallasta.
Alman käteen ojennetaan mikrofoni, johon hän tarttuu hieman epävarmalla otteella. Hän kääntää katseensa yleisöön, mutta nostaa pian sen ylemmäksi. Ihmisten katseet tuntuvat läpitunkevilta, arvostelevilta ja vihaisilta. Hän ottaa muutaman rauhoittavan pitkän hengityksen, jonka jälkeen alkaa puhumaan rauhallisella äänellä. Hän kertoo päättyneestä parisuhteestaan, johonka liittyi monenlaisia käänteitä; rakastumisen huumaa, henkistä ja fyysistä väkivaltaa sekä turvakotiin hakeutuminen. Alma laskee katseensa ihmisten silmien korkeudelle, joista välittyy tällä kertaa kiinnostusta, ymmärrystä ja kunnioitusta.
Alma antaa katseensa kiertää yleisössä ja pysäyttää päänsä reunimmaiseen penkkiriviin. Hän siristelee silmiään, eikä ole varma näkeekö oikein. Hän on erottavinaan tutun tumman hahmon, joka on tehnyt hänen elämästään helvettiä. Hän tuntee ahdistuksen ja paniikin nousevan sisältään. Hänen mieleensä tulvii muistot lukuisista lyönneistä ja ilkeistä sanoista. Hän tuntee nenässään voimakkaan partaveden pistävän tuoksun. Hän yrittää tarkentaa näköään, mutta ei erota enää tuttua hahmoa. Se on kadonnut yhtä nopeasti kuin on ilmestynytkin.
Kiinnostunut kirjallisuudesta ja halukas kehittymään kirjoittajana.
SUODATA
