Yllättäviä tunteita

Kävelin soratiellä yksin. Päivä oli jo kääntynyt illaksi, minua paleli. Olin pukeutunut kevyesti huppariin ja verkkareihin. Lähdin kotoa nopeasti, sillä ajatuksella, että ulkona ei olisi kylmä. Olin kuitenkin ollut väärässä. Taivas näytti tummalta horisontissa, ja tuuli puhalsi viileästi. Tajusin nopeasti, että kesä oli ohi. Ilmassa haisi syksy, ja ruohokaan ei ollut enää entisensä. Peltotie, jota pitkin kävelin, tuntui uuvuttavan pitkältä. Sen ympäriltä oli jo elokuussa puitu viljat. Olin täysin omissa mietteissäni, ja huolieni keskellä.

-Anna, mitäs sinä täällä?

Takaani kuului ääni, aivan odottamatta. Kun käännyin, näin Paavon takanani. Paavo asui naapurissa, ja hän tuli välillä iltaisin peltotielle kävelemään.

– Ai, moi.. Eipä tässä mitään, iltakävelyllä olen.

Tunsin kuinka kasvoilleni kohosi puna. Ajattelin että se ei kuitenkaan johtunut Paavosta, kuten saattoi olettaa, vaan enemmänkin omasta ulkonäöstäni tällä hetkellä. Tiesin, että huppari oli monta vuotta vanha, ja verkkarit sellaiset, joilla kehtasi olla vain kotona.

– Aha, no juu. Mitäs isällesi kuuluu?

Paavo ei kuitenkaan näyttänyt kiinnittävän huomiota minun vaatetukseeni, vaan jutteli tavallisia asioita.

– Ei isälle mitään ihmeempää. Eläkkeellähän se on ollut jo pidempään.

– Juu, juu. No juu, minä taidan sitten tästä lähteä toiseen suuntaan. Nähdään taas!

Paavo kääntyi kannoillaan, ja jätti minut katselemaan hänen tuulitakkinsa ääriviivoja.

Olin hämilläni, joten käännyin ja jatkoin kävelemistä peltotietä pitkin. Jostain syystä ilma ei kuitenkaan tuntunut enää kylmältä. Paavon puhetyyli oli aiheuttanut minussa outoa turvallisuuden tunnetta. Katselin taivasta, ja huomasin tummien pilvien välistä paistavan auringon. Pysähdyin ja hengitin syvään.

– Kyllä kaikki vielä järjestyy.

Sanoin ääneen itselleni, ja tunsin kehossani jotain uutta. Poskieni puna oli hävinnyt, mutta tunsin, kuinka sydämeni tykytti rinnassa. Olin lähtenyt peltotielle pakoon omia ajatuksiani. Paavon yllättävä tapaaminen oli kuitenkin aiheuttanut jotain, jota en ollut osannut odottaa.

Ehkä se oli ihastusta, ken tietää.