Pepe syö leivosta ja epäilee

Leivos maistui hedelmäiseltä, mehukkaalta, mutta siinä ei ollut anista, mitä hän olisi toivonut siinä olevan. Asia vaivasi Pepeä. ”Kuka idiootti tekee tällaista ilman kunnon maustetta?”. Häntä oli petetty. Ja jos pettäminen ilmeni näin, mikä muukaan voisi enää olla totta?

”Mutta Pepe”, Annu sanoi, ”kuinka sinä voit ajatella noin? Sinä vain odotit, että siinä olisi ollut tiettyä maustetta; syitä aniksen poissa oloon voi olla useita. Vai ajatteletko, että mauste oli jätetty pois, jotta epäilysi puhkeavat esiin? Älä nyt viitsi. Kyse on leivoksesta!”
”Hmm, kenties, olet oikeassa”, Pepe vastasi, ”itse ajattelin, että se oli huolimattomuutta ja välinpitämättömyyttä. Että ei enää edes viitsitä peitellä jälkiä. Mutta todella, voihan tekijöitä olla useita, mutta minkä tähden?”

”Jääkaappiin oli jätetty leivos”. Annu katsoi Pepeä vakavana. ”Ja nyt sinä syöt sitä. Tarvitseeko siinä olla dramatiikkaa! Pitäisikö rikoskomisario kutsua paikalle kun leivos ei maistu siltä kuin sinä odotit sen maistuvan?”

”Sinä et ymmärrä”, Pepe vastasi. ”Tässä on koko yhteiskunta mukana. He tarkoituksellisesti tekevät tällaista. Sitä tapahtuu kaikkialla koko ajan. Eivät he tyhmiä ole. Mutta minä näen heidän lävitsensä…”